Sain kirjeen Savonlinnan seurakunnalta; Kutsu.
Olin hetken iloinen, koska arvelin, että kutsu koskisi seurakunnassamme pidettäviä ikäkausisyntymäpäiviä. Erehdyin ja petyin.
Kakkukahvit tarjotaankin Savonlinnan seurakuntakeskuksessa. Kokoonkutsujina Savonlinnan seurakunnan kirkkoherra, viisi aluekappalaista ja yksi seurakuntapastori.
Mikä yhteisö on tehnyt näin älyttömän päätöksen? Kymmenkunta vuotta sitten tapahtuneiden kuntaliitosten myötä myös paikalliset seurakunnat yhtyivät Savonlinnan seurakuntaan taloudellisista syistä.
On myyty metsätiloja, leirikeskuksia ja pappila, jonka kauppa tosin peruttiin. Suunnitelmissa on myös Punkaharjun seurakuntatalon myyminen. Mikään ei riitä.
Onko nyt etsitty säästöjä ikäkausisyntymäpäiviä viettävistä seurakuntalaisista? Keskitetään, niin säästetään.
Onkohan päätöksentekijöiltä jäänyt vaihtoehdot pohtimatta. Esimerkiksi neljä kertaa vuodessa Savonlinnassa pidettävät juhlat voitaisiin korvata kerran vuodessa pidettävillä juhlilla omissa seurakuntakodeissa.
Vai lienevätkö viisaat ajatelleet, että päästään vähällä, sillä eihän Savonrannan tai Punkaharjun perukoilta monikaan tule juhlimaan Savonlinnaan. Jos ovat ajatelleet, ovat oikeassa.
Nykyisen bensan hinnan aikaan noilta perukoilta ajettaessa kahvikupin hinnaksi tulisi noin 20 euroa. Yhteiskuljetus eri paikkakunnillta olisi tasannut kuluja, mutta sehän seurakunnalle maksaa. Säästöistähän tässä keskittämiskikkailussa on kysymys.
Ettei tämä keskittamiskokeilu onnistuisi, siihen voisitte te seurakuntalaiset vaikuttaa. Ette mene yhteisjuhlaan, vaan pyydätte papin kotiin, jolloin seurakunta maksaa kilometrikorvaukset, mahdolliset päivärahat, ehtoollistarvikkeet, kakut ja kahvit. Kun näitä papin vierailuja kertyy eri pitäjistä useista kymmenistä, jopa sataan, on aika vertailla kannattiko lähteä toteuttamaan yhteistä juhlaa.
Lähtiessäni 13-vuotiaana maalaispoikana pokasahan ja kirveen kanssa vanhemman veljeni valvonnassa pinotavaran tekoon naapurin metsään, niin olen nyt lähes 72 vuotta maksanut kirkollisveroa.
En olisi voinut kuvitella, että maksamillani verorahoilla ei kannata tarjota vuosijuhlakahvia omassa seurakuntatalossamme.
Harmittavat ne vanhukset, jotka vielä pääsisivät omaan seurakuntakotiin, mutta eivät jaksa pitemmälle matkustaa. Tuttu seurakunta on kuitenkin omilta kyliltä.
Jätän tällä kertaa tarjouksenne käyttämättä ja toivon, että kokeilu jää tähän ja palataan entiseen käytäntöön.
Seurakunnan toimintaan pettynyt ja uskon, että moni toinenkin.
Kirjoittaja on punkaharjulainen vuosimallia 1938