Joulutarina | Savonrantalaisten oppilaiden vauhdikkaassa joulutarinassa röyhelötonttuja ja outoja valoja - Vai oliko kaikki sittenkin unta?

Pitkän harmaan syksyn jälkeen oli vihdoinkin tullut kunnon lumipyry, ja musta maa oli saanut kauniin kimaltavan peitteen. Joulu oli jo lähellä ja viimeinen kouluviikko alkamassa. Väsyneet koululaiset laahustivat reput selässä kohti koulua ja odottivat jo innolla joululomaa. Takseja tupsahteli koulun parkkipaikalle yksi kerrallaan. Ekaluokkalaiset rakensivat lumitaideteoksia ja isommat oppilaat seisoivat katoksessa väristen kylmästä. Pihalle tullessaan villapipopäinen Enna huudahti: “Tulkaa hei kaikki tänne! Tää pihahan on täynnä outoja jälkiä.". Ja toden totta! Lumihankeen oli ilmestynyt sikinsokin outoja pikkuruisia jalanjälkiä. Niitä oli soikeita ja pyöreitä, huopikkaita ja lapikkaita, varmaan villasukkiakin. Osaa ei oikein osattu edes kuvailla, mutta suurimmat olivat kokoa 22. Se tiedettiin, koska lumeen olivat painuneet ne numerot. Uula ihmetteli, kenellä voisi olla noin pienet jalat, ja kuka koulun pihalla oli käynyt aamulla hiippailemassa? Aatu mietti, oliko päiväkodin porukka ollut jo ulkona vai olivatko jäljet tulleet Korvatunturin asukkailta. Hmmm... siinäpä pulmaa kerrakseen. Milla ehdotti, että testataan päiväkotilaisten töppösiä jälkiin. Mutta miten päästäisiin salaa sisälle, koska kenkiä ei varmasti saisi tuoda pihalle? Nella huomasi, että Saila on tulossa aamuväijyyn ja ehdotti, että pyydettäisiin Sailalta avaimet, jotta saadaan liukurit. Kaksi jäi sisälle ja hiipi hiljaa päiväkodin eteiseen. Päätettiin, että Jooa ja Konsta ovat niin nopeat, että voivat tehdä työtä käskettyä. Suunnitelma onnistui loistavasti ja pojat saivat kaapattua jokaiselta yhden kengän malliksi. Mutta sitten homma menikin kummalliseksi, koska yksikään kengistä ei sopinut pihalla oleviin jälkiin.