Kirkkoon päästiin ilman minkäänlaista vauriota.
Olin Punkaharjun seurakunnan vt. kanttori ja hoidin soitot jumalanpalveluksissa sekä muissakin seurakunnan tilaisuuksissa. Eräs matka jouluaamun kirkkoon oli muodostua kohtalokkaaksi.
Aamu oli aikainen. Kirkko jouluaamuna alkoi klo 7.00. Useimmiten pyrin menemään tuntia aikaisemmin ja Vuoriniemeltä täytyi lähteä varhain, että ennätti ajoissa perille. Sinä aamuna oli äitini myös mukana.
Kultakivestä Putikon tienhaaraan tiessä oli notko, jossa myös loiva mutka. Kun ajoin mäkeä alas ja auton valot kääntyivät notkon pohjaan, näin hirvilauman keskellä maantietä. Kokeilin jarruja ja ei mitään vaikutusta lumisella tiellä.
Kiitollinen mieli kuitenkin oli.
Paljon en ehtinyt ajattelemaan. Tuntui, että nyt törmään hirvilaumaan, en voi mitään tehdä.
Suuntasin vaistonvaraisesti tien oikeassa reunassa olevan hirven takapuoleen ja odotin vain törmäystä. Sitä ei kuitenkaan tullut, vaan hirvi liikutti jalkojaan sen verran, että pääsin sujahtamaan ohi, ettei törmäystä tapahtunut.
Näin ollen pääsin kirkkoon ilman mitään vauriota. En kerennyt hirviä lukemaan, mutta tien täydeltä niitä oli.
Pääsin kirkkoon soittamaan jouluaamun jumalanpalvelusta seurakuntalaisille, jotka olivat kirkon täyttäneet.
Kiitollinen mieli kuitenkin oli. Kiitollinen siitä syystä, että elämä voitti, vaikka kuolema kolkuttelikin, eikä muutakaan vauriota tullut. Tästä tapahtumasta on varmaan lähes 50 vuotta.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva maanviljelijä Punkaharjun Vuoriniemeltä