Vaikuttaa siltä, että Raimo Ihalaisella on mielipidekirjoituksensa perusteella (Puruvesi 31.3.2022) jäänyt ymmärtämättä, ettei pidä rinnastaa malmikaivos- ja kalkkikaivostoimintaa toisiinsa. Itse Louhen kalkkikaivoksen ympäristön kasvattina korostan joka tilaisuudessa, että en vastusta kalkkikaivostoimintaa, mutta jo virkani puolesta vastustan malmikaivostoimintaa Saimaan alueella. Olen saanut ymmärtämään niiden ympäristövaikutusten erilaisuuden myös Saimaa ilman kaivoksia ry:nkin taholla.
Kun tarkkoja ollaan, niin mikä tahansa kaivostoiminta on vain kallion louhintaa, josta syntyy arpia maastoon ja kivikasoja, jotka sinänsä voivat aiheuttaa maisemahaittoja, sekä räjäytysten tärinää, kiven kolinaa, ilmanvaihtokompressorien ja puhaltimien melua.
Mutta varsinaiset ympäristövaikutukset alkavat louhitun kiven jalostustoiminnasta. Kalkkikiven poltto on raskaasti ilmastoa kuormittavaa toimintaa, josta vapautuu hiilidioksidia määrä, jota en saanut kirjoittaa kaivosyhtiön kiellon takia Kerimäen pankkiaukiolla Louhen kalkkikaivostoiminnasta kertoviin tauluihin. Kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia irtoaa kalkkikivestä ja energiana käytettävästä kivihiilestä.
Kalkkipölyn leviäminen ympäristöön tekee jonkun verran haittaa asutukselle ja terveydelle ja sen vesistövaikutukset ovat lievästi rehevöittäviä, mutta maaperävaikutukset happamuutta neutralisoivana pääosin positiivisia – varsinkin, jos kalkin mukana on magnesiumia, kuten Mattilanmäen avolouhoksen dolomiittikalkissa. Maaparannuskalkki ei vaadi edes kalkin polttoa.
Malmin jalostuksessa ei sen sijaan synny merkittäviä ilmastovaikutuksia, mutta armottoman suuret vesistö- ja maaperän pilaamisvaikutukset, jotka säilyvät ympäristössä maailman tappiin asti.
Malmin rikastamon hiekkajäte sisältää runsaasti raskasmetalleja ja rikastamossa käytettävä rikkihappo, vaahdotus- ja muu kemikaalit johdetaan jätealtaiden kautta ennemmin tai myöhemmin vesistöihin. Happojen ja kemikaalien käyttömäärät voivat kohota miljooniin tonneihin.
Enonkosken nikkelikaivos toimi kymmenkunta vuotta ja työllisti sen aikana kymmeniä henkilöitä. Malmikaivokset ovat toiminta-ajaltaan lyhyitä.
Voin opastaa Ihalaista ja muita malmikaivostoiminnasta innostuneita Laukunkankaan lähijärvillä. Pysyvät ympäristötuhot alueella ovat mittavat. Kiittäkäämme niistä valtiollista Outokumpu -yhtiötä. Tuhot muuttavat monien työpaikoista ja verotuloista haaveilevien mielipiteitä malmikaivostoimintaa kohtaan.
Sen sijaan Louhen kalkkikaivoksella ja -tehtaalla on ollut toimintaa katkokset poislukien noin 70 vuotta. Parhaimmillaan se työllisti noin 250 henkilöä ja viime vaiheessakin joitakin kymmeniä. Ei kalkki ole Louhelta mihinkään loppunut, sitä riittää kuulemma sadoiksi vuosiksi. Geologien mukaan kalkin laatu vain paranee syvemmälle mentäessä. Maanalainen louhinta on vain globaalisessa markkinassa niin kallista, ettei se kannata. Kaksi muuta suurempaa kalkkiesiintymää Suomessa ovat Parainen ja Lappeenranta, jotka pärjäävät paremmin avolouhoksina ja myös sijaintinsa takia.
Toivottavasti Louhen kaivos pidetään kuivana ja polttouuni toimintakunnossa. Niillä on tulevaisuutensa. Savonlinnan kaupunki suhtautuu ehdottoman kielteisesti malmikaivostoimintaan Saimaan alueella aina kaivosaluevarauksista ja malminetsinnästä lähtien itse kaivosten perustamiseen asti.
ympäristöpäällikkö
Savonlinnan kaupunki