Tahtoisin kirjoittaa hartauskirjoituksen lehteen. Tämä on minulle tälle viikolle annettu tehtävä. Mutta jaksanko tämän maailman pahuuden keskellä enää rukoilla ja toivoa? Toisaalta juuri kasvavan pahuuden keskellä maailma tarvitsee minun, meidän kaikkien rukoustamme.
Me kysymme: Miksi käy näin? Vastausta ei tule. Me toivoisimme maailmaa, jossa ei mikään enää olisi kirouksen alla. Juuri tällä hetkellä on sellainen olo, että tällainen maailma on kovin kaukana. Raamatussa kuitenkin väläytellään näkyä tällaisesta maailmasta. Miksi Jumala ei muuta tätä maailmaa hyväksi paikaksi elää? Onhan kyseessä Jumalan luomakunta.
Vaikka se on syntiinlangennut ja kuolema on tullut ihmisen osaksi, se on silti vielä Jumalan oma maailma. Vai onko niin, että seuraava Jeesuksen sana on käynyt toteen: Tämän maailman ruhtinas on astunut esille. Hallitseeko Saatana nyt tätä maailmaa ja onko viha hänen aseensa?
Nyt tahdon sanoa kuitenkin yhden asian: En halua mennä nyt siihen mukaan, että nimittelen yhtä tiettyä ihmistä tai tiettyjä ihmisiä paholaiseksi, vaikka näinkin voi tulkita maailman tilannetta. Ehkä meidän kannattaa kuitenkin muistuttaa mieliimme, mitkä ovat Saatanan aseet, joilla hän yrittää meitä orjuuttaa, oli tämä paholainen sitten tietty ihminen tai pahan voima.
Viha toista ihmistä vastaan ei rakenna koskaan rauhaa. Me emme voi sulkea silmiämme tosiasialta, että me elämme pahassa maailmassa. Tämä maailma ei ole tarkoitettu pahaksi, mutta se on muuttunut sellaiseksi. Me myös yleistämme ja leimaamme kokonaisia kansoja pahaksi, vaikka varmaankin kaikissa kansoissa on myös rauhaa rakastavia ihmisiä.
Meidän kannattaa nyt muistaa, mitkä ovat muutamat Raamatussa mainitut Hengen hedelmät: Yksi on rauha ja toinen on rakkaus. Näitä kahta Hengen hedelmää me voimme saada sydämiimme rukouksen kautta. Voimme kysyä itseltämme: Jaksanko rukoilla enää?
Jumala, anna minun rakastaa! Anna minun rakentaa rauhaa!
Vastaus voi olla kielteinen, ja se on ymmärrettävää ja inhimillistä. Pahuuden keskellä ei aina jaksa rakentaa rauhaa ja rakastaa lähimmäistään. Mutta voimme surra tätä maailman tilaa ja tätä aikaa, jona ihminen joutuu kärsimään. Ehkä me tällaisen herkän surun kautta ymmärrämme, että hädässä olevat ihmiset tarvitsevat vähintäänkin meidän rukoustamme. Emme aina voi tehdä tätä enempää, mutta ainakin voimme muistaa näitä ihmisiä sydämessämme ja mielessämme.
Pyhän Hengen hedelmät voivat rakentaa siltoja ihmisten välille. Pyhän Hengen vaikutus on rakkaudellista, mutta tätä Pyhää Hengen vaikutusta voi myös tuhota. Voimme syyttää Jumalaa kaikesta, mutta se ei rakenna rauhaa hänen ja meidän välillemme, ei myöskään meidän ihmisten välille. Sen sijaan voimme rukoilla: Jumala, anna minun rakastaa! Anna minun rakentaa rauhaa!
Savonrannan pappi