Pekingin olympialaiset ovat saaneet useat penkkiurheilijat viettämään tiiviisti aikaa vastaanottimien äärellä. Kisat ovat tarjonneet jälleen kerran jännitystä ja ylimääräisiä sydämen sykkeitä kotisohvilla.
Olemme saaneet nauttia onnistumisista. Kokea epäonnen hetkiä. Tänäkään vuonna ei ole voitu välttyä sauvankatkeamisilta ja muilta kommelluksilta kisojen tohinassa.
Kilpaurheilussa pyritään saamaan osallistujat paremmuus järjestykseen. Usein elämässäkin meitä arvotetaan onnistumistemme ja saavutuksiemme mukaan. Onneksi elämässä on kuitenkin yksi asia, jota emme voi ansaita itsellemme omilla ansioillamme. Armo kuuluu meistä jokaiselle ja sen saamme osaksemme yksin rakkauden tähden.
Suorituksia ruotiessamme armo tuntuu usein unohtuvan. Jokainen meistä tekee varmasti parhaansa juuri sen hetkisillä resursseilla ja mahdollisuuksilla. Jos joskus, niin epäonnistumisten hetkellä meistä jokainen kaipaa armoa. Tunnetta, että kelpaa vaikkei kyennytkään parhaaseen suoritukseensa. Miten maailma muuttuisikaan, jos olisimme armollisempia toinen toisellemme.
Virheitä ja erheitä sattuu meistä ihan jokaiselle. Ja parhaiten elämässä yleensä oppii juuri virheistä. Jumala tietää, että me ihmiset olemme erehtyväisiä. Hänen rakkautensa meitä kohtaan tulee osaksemme armossa.
Hän rakastaa meistä jokaista erheistämme ja virheistämme huolimatta. Hän lähetti poikansa maailmaan, että meistä jokainen voisi saada hänen rakkautensa osaksi elämäänsä.
Jumala, epäonnistuminen tuntuu usein maailman lopulta,
sillä hetkellä toiveet ja unelmat murskaantuvat.
Auta meistä jokaista olemaan armollisia niin itsellemme ja toinen toisellemme.
Kiitos armosta, jonka edessä me kaikki olemme samanarvoisia.
Armoasi meistä kukaan ei voi ansaita omilla ansioilla,
vaan saamme sen yksin lahjaksi Sinun rakkautesi tähden.
Auta meitä elämään niin, että kerran saamme kohdata toinen toisemme Sinun luonasi.
Aamen.
Aluekappalainen
Punkaharjun kappeliseurakunta