Raamatussa puhutaan paljon siitä, että ihminen saa maallisen rikkautensa Jumalalta. Raamatussa puhutaan myös siitä, että rikkauden tavoittelu voi viedä ihmisen harhaan.
Jeesus puhuu silloin tällöin tästä aiheesta. Kumpi siis pitää paikkansa? Ehkä voi sanoa, että molemmat pitävät paikkansa. Eikö siinä ole ristiriita?
Ehkä ihmisen kannattaa kysyä itseltään, mitä hän todellisuudessa tarvitsee elämiseen. Olisi hyvä, että jokaisella olisi se minimi, eli ruoka, juoma, katto pään päällä. Silloin ollaan jo hyvällä tiellä. Ei varmaan tarvita jokaiselle täsmälleen samaa omaisuutta. Silti kannattaa opetella tyytymään vähään omaisuuteen, mikä sekin tietenkin on suhteellista.
Jos omaisuutta on niin paljon, että sen omistaminen ahdistaa, kannattaa keskittyä olennaiseen. Tässä yhteydessä esiin nousee myös ajankäyttö. Mitä teen ajallani? Käytänkö silloin niitä lahjoja, joita olen saanut Jumalalta? Mitä omaisuutta tarvitsen tähän ajankäyttöön?
Mitä minä lainaan Jumalalta? Mitä Jumala lainaa minulle? Mieleen tulee näitä kysymyksiä kysyttäessä, että me olemme saaneet Jumalalta ainakin kaksi asiaa, elämän ja ajan. Tarkennuksena voi sanoa, että on olemassa kaksi käsitystä elämästä, rajallinen elämä maan päällä, joka alkaa ja joka päättyy, ja ikuinen elämä, jota ei voi enää käsittää käyttämällä aikakäsitystä.
Voi siis sanoa, että aika ja siihen sidottu elämä on meillä lainassa. Me elämme maailmassa, jossa on syntymää ja kuolemaa, ja niiden välissä elämä. Meidän kannattaa kysyä, miten me käytämme lainassa olevaa aikaamme.
Kallein Jumalan lahjoista on ikuinen elämä.
Koska me palautamme rajallisen elämämme kerran Jumalalle, odottaa hän myös meiltä, että me käytämme sitä lahjojemme mukaan. Toisaalta ei siis ole varaa hukata aikaa, vaan hyödyntää sitä. Toisaalta meillä on myös oikeus levätä ja tehdä välillä asioita, jotka saattavat ensisilmäyksellä tuntua ajanhukalta.
Jumala antaa meille vapauden ahkeruuteen, mutta myös aikaa voiman tankkaamiseen, jotta voimme olla ahkeria. Me saamme viettää aikaa läheistemme kanssa ja myös ystäviemme kanssa.
Rajattu elämä on siis lainaa, mutta kallein Jumalan lahjoista on ikuinen elämä, jota saamme käsittää todeksi jo tämän elämän keskellä. Tämä ikuinen elämä ei sitten ole enää lainaa, vaan se on meidän kristittyjen perintöosamme. Meille on opetettu, että uskomalla Jeesukseen pääsee taivaaseen, elävien yhteyteen, joka ylittää myös kuoleman rajan.
Saamme Jeesuksen tähden uskoa siihen, että hän yhdistää meidät niihin rakkaisiin ihmisiin, jotka ovat jo jättäneet tämän maallisen elämän. Jeesuksessa meillä on turva sekä näiden ajallisten kysymysten, että ikuisuutta koskevien kysymysten keskellä. Hän ei käännä meille selkäänsä. Hän on luvannut kuunnella meitä.
Kirjoittaja on Savonrannan seurakuntapastori