Anteeksiantaminen on kristinuskon ytimessä. Kun pyydämme Jumalalta syntejä anteeksi, hän antaa meille anteeksi sen vuoksi, että Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut syntimme. Jumala on siis meille armollinen ja edellyttää, että mekin annamme anteeksi toisillemme. Meitä kehotetaan: Antakaa toisille anteeksi!
Kun puhutaan anteeksiantamisesta, on syytä myös kysyä, mitä anteeksiantaminen ei ole? Anteeksiantaminen ei ole väärän teon hyväksymistä, sillä vääryys ja pahuus tuhoavat elämää. Anteeksiantaminen ei ole myöskään väärien tekojen ymmärtämistä ja puolustamista. Ymmärtäminen estää meitä antamasta anteeksi, koska silloin huomaamatta hyväksymme sen väärän, mikä meitä on kohdannut.
Anteeksiantaminen ei merkitse silmien ummistamista sille, mikä on tapahtunut. Meidän ei tarvitse teeskennellä, ettei mitään pahaa ole tapahtunutkaan. Anteeksiantaminen ei myöskään tarkoita väärien tekojen unohtamista. Moni sanoo: Annetaan anteeksi ja unohdetaan koko asia!
Tosiasiassa unohtaminen voi olla ihan mahdotonta. Syvän trauman takia, ihminen saattaa unohtaa asian tilapäisesti, mutta tie tervehtymiseen on asian muistaminen ja käsitteleminen turvallisessa terapiassa tai sielunhoidossa. Anteeksiantaminen ei ole teeskentelemistä, ettei meitä ole loukattu. On väärin ajatella, että meidän pitää pysyä tyynenä silloin, kun meitä on loukattu, petetty, solvattu tai arvosteltu syyttä.
Meihin sattuu, kun meitä haavoitetaan. Eikä Jeesus suhtaudu siihen kevyesti, sillä Raamatun mukaan: ”Kaikissa heidän ahdistuksissaan se oli hänellekin ahdistus”. Niiden loukkaukset, jotka sinua loukkaavat, sattuvat myös Jeesukseen.
Anteeksiantaminen tarkoittaa sitä, että minä annan anteeksi jollekulle, joka on ihan oikeasti tehnyt väärin minua kohtaan. Jos tunteemme eivät seuraa mukana, vaikka tahdommekin antaa anteeksi, niin älkäämme uskoko tunteitamme. Anteeksiantamus ei riipu tunteista. Kristillinen seurakunta on anteeksisaaneiden joukkoa ja parhaimmillaan se voi olla anteeksiantamuksen yhteisö.
Anteeksiantamus ei riipu tunteista.
Pekka Auvinen
Enonkosken aluekappalainen