Kohtaamispaikka: Pyhät, isät ja valvojat

Toivo Loikkanen

Vietimme viime lauantaina pyhäinpäivää. Toivon, kaipauksen ja muistamisen kynttilät syttyivät kodeissa, kirkoissa, kappeleissa ja haudoilla. Muistimme heitä, joiden kanssa olemme tehneet elämän matkaa. Muistimme heitä, jotka ovat rakastaneet meitä ja joita me olemme rakastaneet – ja rakastamme yhä. Muistimme, kaipasimme ja kiitimme heistä.

Pyhäinpäivänä esillä on kuolema, mutta pyhäinpäivän sanomassa on esillä myös toivo, kilvoittelu ja ikuinen elämä. Pyhäinpäivänä esillä on taivas.

Taivas on jotakin ja jossakin, minkä nyt näemme kuin kuvastimesta mutta minkä näemme kerran kasvoista kasvoihin – kuten Raamatussa sanotaan. Taivas on kuitenkin totta jo täällä. Se on totta kaipauksessamme. Se on totta uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Siellä missä kaipaamme, uskomme, toivomme ja rakastamme, siellä on taivas jo läsnä! Taivas on totta jo täällä Kristuksessa.

Tulevana pyhänä on isänpäivä. Sekin on muistamisen ja kiittämisen päivä. Muistamme isiä keskellämme ja muistamme isiä, jotka nyt ovat siellä jossakin. Itse muistan isääni, vanhan polven maamiestä ja hevosmiestä, joka rauhallisuudellaan ja hyvyydellään opetti paljon, joka uskollaan näytti tietä.

Isä on erilainen sana kuin äiti. Jumalaa kutsumme Isäksi, mutta hän on myös kuin hoivaava äiti. Isäkin antaa hoivaa. Isä tekee työtä ja taistelee. Muistan myös niitä isiä ja miehiä, jotka kerran taistelivat ja lepäävät nyt sankarihaudoissa. Kunpa isien ei tarvitsisi enää siten taistella. Isien tehtävä on nyt taistella lasten ja yhteisen elämän hyväksi. Isien on nyt taisteltava myös uskossa ja rakkaudessa.

Tuleva pyhä on kirkkovuodessa Valvomisen sunnuntai. Sekin liittyy pyhäinpäivään eli siihen, että elämällä on rajat ja että meidät on kutsuttu kilvoittelemaan ihmisten ja Jumalan edessä. Valvominen voi tuoda mieleen pelon, mutta enemmän pyhän sanoma kehottaa meitä rohkeuteen. Se kehottaa meitä elämään sydämen ja omantunnon ihmisinä: uskon, toivon ja rakkauden ihmisinä.

Isien tehtävä on nyt taistella lasten ja yhteisen elämän hyväksi.

Valvominen on havahtumista siihen, että käytämme elämän lahjan oikein. Valvominen on työtä ja taistelua, mutta se on myös lepoa Jumalan armossa. – Hyvää isänpäivää ja valvomisen sunnuntaita!

Kerimäen aluekappalainen

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka