Muistokirjoitus: Samuli Sieviläinen 1925-2021

Sirkku-Maria Tommola

Samuli Sieviläinen asui koko ikänsä Kesälahdella ja suoritti elämäntyönsä maanviljelijänä Suuressakylässä Kauramäen tilalla.

Samuli saavutti 96 ja puolen vuoden pitkän iän, vaikka hänen ruokavalionsa oli terveydenhoidon asiantuntijoille kauhistus. Hän joi kokomaitoa, usein suoraan maatilalta. Söi voita ja läskisoosia sekä käytti runsaasti suolaa ja sokeria. Kolesterolia ei ollut, sillä hän söi aina kohtuullisesti. Hän oli sairastanut nuorena vatsahaavan ja joi sen vuoksi nuorempana suolahappoa laimennettuna pillillä imien aina ruokailun yhteydessä. Se korvasi apteekin kalliit lääkkeet. Hän oli raivoraitis, ei polttanut tupakkaa eikä juonut kahvia. Samuli oli pitkä, koko ikänsä hoikka ja suoraryhtinen.

Vielä vanhuuteen asti hän aloitti päivän aikaisin kaurapuurolla puolukoiden tai viinimarjojen kera. Kävi metsätöissä traktorilla 90-vuotiaaksi asti, jolloin hän joutui luopumaan ajokortista. Samuli kalasti paljon ja oli loppuun asti iloinen ja seurallinen. Perheen yhteiset kala- ja sieniretket olivat unohtumattomia.

Hän osallistui aktiivisesti kaikkeen seurakunnan toimintaan. Kodissamme pidettiin usein seurojen lisäksi maamiesseuran ja keskustapuolueen tupailtoja. Hän oli keskustapuolueessa aktiivinen aina piiritasolla asti. Samuli toimi kauan kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa, kunnallisella puolella ainakin terveydenhoitolautakunnassa.

Samulin isä Arvi Sieviläinen oli diakoni ja kodissa hoidettiin kehitysvammaisia (nimitettiin tuolloin tylsämielisiksi) ja mielisairaita. Samuli oppi sopeutumaan erilaisuuteen jo lapsuudessaan. Hoidettavia oli enimmillään 14. Taloon mahtui hoitajien lisäksi vielä omakin perhe. Ensimmäinen koti paloi 1933 ja he kaikki muuttivat väliaikaisesti Poroniemelle, kunnes nykyinen talo valmistui. Kaikki hoidettavat siirtyivät sotien aikoihin hoitolaitoksiin.

Samuli kävi Portaanpään kristillisen kansanopiston, missä hänestä tuli körtti. Hän osallistui vuosittain, yli 90-vuotiaanakin, herättäjäjuhlille ja suri, kun opistokavereita ei enää ollut. Urho Muroman kurssilla Kauniaisten Raamattuopistolla hän tutustui hartolalaiseen Sinikka Eskolaan, jonka kanssa alkoi vilkas kirjeenvaihto. He tapasivat vain harvoin ja heidät vihittiin kesäkuussa 1949.

Samuli kalasti paljon ja oli loppuun asti iloinen ja seurallinen.

Heikosta terveydestään huolimatta Samuli oli päätynyt ostamaan kotitilansa isältään. Lapsia syntyi kaikkiaan kuusi. Varmasti suurin tragedia oli Reino-pojan yllättävä menehtyminen 22-vuotiaana väkivallan uhrina Helsingissä maatalouslomallaan vuonna 1976. Reinon oli määrä jatkaa tilaa. Avioliitto kesti lähes 70 vuotta ja päättyi Sinikan kuolemaan vuonna 2018.

Samuli uudisti karjaa, koneellisti sitä ja laajensi navetan. Hän sai lehmien peltolaiduntamisesta ensimmäisen palkinnon. Retkikuntia kävi sitä ihmettelemässä. Siihen asti lehmät saivat etsiä ruokansa metsistä. Hän onnistui laajentamaan maatilansa Puruveden rantaan asti, rakensi sinne vanhuuden talon sekä järjesteli tilaltaan jokaiselle viidelle lapselleen oman talon.

Sinikan menehdyttyä Alzheimer sai yliotteen ja Samuli vietti viimeiset vuotensa Elinkaaressa ja Annalakodissa. Vielä kesällä hän oli virkeä, mutta yllättävä aivoinfarkti vei meiltä rakkaan isän, isoisän ja isoisoisän ja ehkä Kesälahden vanhimman miehen.

tytär

Onnistui laajentamaan maatilansa Puruveden rantaan asti.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka