Kaksi ensimmäistä kania saapui toissa kesänä. Nyt Villiniityn tilan navetassa yhdyskuntaansa pitää jopa 60 angorakania. Kanit eivät kuitenkaan olleet alun
Kaksi ensimmäistä kania saapui toissa kesänä. Nyt Villiniityn tilan navetassa yhdyskuntaansa pitää jopa 60 angorakania. Kanit eivät kuitenkaan olleet alun perin suunnitelmissa.
– Lampaiden pito oli ykkösajatuksena, kun tila ostettiin. Tilan edellisellä omistajalla oli ollut angorakaneja 90-luvulla ja tilalla oli häkkejäkin valmiina. Navettakin sopi hyväksi paikaksi kanilan pitoon. Siitä se ajatus sitten tuli, kertoo kanien omistaja Pia Honka.
Kanit napostelevat rauhallisina häkeissään. Joidenkin häkkien luukut ovat auki, mutta häkissä lienee turvallisempi olo vieraan ihmisen läsnäollessa.
– Toiset ovat rohkeampia, toiset arempia. Ostokanit saattavat olla arempia. Pienenä paljon käsitellyt tottuvat kyllä ihmiseen ja ovat rohkeita, Honka vahvistaa.
Angorakanien pitäminen on ollut harrastustoimintaa.
Honka kertookin, että viime syksynä lähti vasta ensimmäinen erä karvaa kehräämöön. Angorakanin villaan sekoitetaan lampaan villaa.
– Kanin karva leikataan trimmerillä ja se palautuu meille kehräämöstä vyyhtinä. Teen langasta keriä ja myyn painon mukaan.
Nyt kaninkasvattamolla ja kehräämöllä on aluillaan yhteistyöhanke kotimaisen, vastuullisesti tuotetun angoran tuomisesta kuluttajille lankoina ja valmiina tuotteina sekä yhdistettynä kotimaiseen alpakanvillaan.
– Olen tosi innostunut tästä. Toivon, että saamme ulkomaisen merinovillan tilalle kotimaisen pehmeämmän ja lämpimämmän langan markkinoille.
Angorakanin turkin hoito on tarkkaa puuhaa. Kanit keritään 3–4 kuukauden välein.
Karvan huopaantumista ja takkuuntumista on varottava. Turkki on tiheä, nopeakasvuinen ja tuuhea. Aina kanin karva ei sovellu villantuotantoon.
– Liian takkuuntuva- ja harvaturkkiset kanit eivät kuitenkaan mene poistoon. Niitä pidetään sitten lemmikkikaneina ja on annetukin lemmikkikaneiksi.
Trimmauksessa kanille jätetään sille ominaiset tunnuspiirteet, korvatupsut ja naamakarvat.
Kanit ovat kerintään tottuneita ja niille kerintä voikin olla kesällä suoranainen helpotus.
– Monet kanit suorastaan virkistyvät, kun karva leikataan pois. Talvisin karvaa jätetään puoli senttiä taikka sentti. Jos kanille tulee vilu, otetaan se taloon lämmittelemään.
Kanit kuitenkin huolehtivat osaltaan myös oman navettansa lämmityksestä.
– Pajua tykkäävät pureksia ja kuoria. Niitä sitten talvisin poltetaan navetan kaminassa ja lämmitetään silläkin tavalla navettaa, Honka nauraa.
Naapureihinsa kanit pitävät pääsääntöisesti hyviä välejä ja nuuskuttelevat toisiaan sekä viereisessä häkissä asustavia. Kaneilla on samanlainen rytmi lepo- ja syömähetkineen.
– Ovat toisiinsa tottuneita. Tosin jos laittaakin uuden naapurin, saattavat alkaa takajaloillaan tumpsuttelemaan ja ilmoittaa reviiristään. Leikuutettu uros ja naaras sopivat usein samaan häkkiin, kaksi urosta taikka kaksi naarasta ei välttämättä.
Jotkin Villiniityn tilan kanit ovat matkustaneet myös kotinsa ulkopuolella. Honka työskentelee Harjun palvelukodissa, ja Marenki-kani pääsikin työpaikalla pyörähtämään.
– Marenki oli palvelukodilla toissa kesänä kuukauden hoitokanina. Se on rohkea ja viihtyy myös ihmisten parissa. Kani oli tyytyväinen, Honka kertoo hymyillen.
Suunnitelmissa olisi tulevaisuudessa tuottaa kanien karvasta myyntiin sekä erilaisia villasekoitteita että puhdasta angoravillaa.
Toistaiseksi villaa on päätynyt erilaisiin käsitöihin, kuten huovutukseen.
Kaneista on kuitenkin ollut paljon muutakin iloa.
– Lapset tykkäävät käydä kaneja silittämässä. Kanien hoito on myös hyvää vastapainoa työlle. Kanilassa on hiljaista ja rauhallista.
