Mielipide | Talvisodan ihmeitä

Olen harvoja talvisodan aikaan eläneitä nykysuomalaisia. Taaperoikä kului turvallisesti äidin ja vanhempien sisarusten hoivissa. Navetassa kyllä ammuttiin, kaakatettiin ja röhkittiin. Talo oli täynnä evakoita. Sopu antoi sijaa. Isäni oli hevosmiehenä pohjoisessa Siilasvuon joukoissa. Raatteen tiellä oli vastassa ukrainalainen valiodivisioona. Heille isä-Stalin oli uskonut ”kunniatehtävän” jakaa Suomi kahtia Oulun korkeudelta ja tarjota ”vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoisuutta” Ukrainan ja muiden Neuvostovaltojen joukossa. Suomelle ”koti, uskonto ja isänmaa” oli tärkeämpi. Nuori Suomi taisteli yhtenäisenä ja selvisi itsenäisenä. NL:a ei enää ole. Ukrainalaiset ovat ystäviämme.