Viime aikoina paikallislehdissä on ollut ilahduttavan paljon lintujuttuja hienojen pöllökuvien kera. Lapinpöllöt ovat saaneet palstatilaa useissa lehdissä. Vanha sananlasku sanoo,
Viime aikoina paikallislehdissä on ollut ilahduttavan paljon lintujuttuja hienojen pöllökuvien kera. Lapinpöllöt ovat saaneet palstatilaa useissa lehdissä.
Vanha sananlasku sanoo, ettei nimi miestä pahenna, joten ei kai sitten pöllöäkään. Kuitenkin harmittaa Savo-Karjalan puolesta, että lapinpöllö aina ehkä juuri nimen takia sijoitetaan Lappiin ja uskotaan sen olevan meidän alueella vain satunnainen talvivieras ja korkeintaan suhteellisen harvinainen pesimälintu.
Tein aikoinani maisterityöni lajista, ja olihan se vahvasti mukana myös väitöskirjassani Euroopan pöllöjen ekologisista suhteista. Siksi tekee mieli korjata tämä virheajattelu lajin levinneisyyden suhteen, koska se vuodesta toiseen jatkuu myös arvostetuissa suomenkielisissä lintukirjoissa.
Kokosin Linnut-vuosikirjoista lapinpöllön pesälöydöt vuosilta 2008-2016. Yhteensä 650 pesää tuli kirjoihin. Reilusti yli puolet kaikista pesistä on löydetty Hämeen, Keski-Suomen ja Savo-Karjalan alueelta, ja vain alle 3 prosenttia pesistä oli Lapissa, jossa tätä myyrien perässä alueelta toiselle liikkuvaa lajia ei edes tavata kaikkina vuosina kuten Pohjois-Karjalassa.
Tämä ei ole mikään uusi asia, sama tilanne oli jo graduni aikaan 1970. Euroopassa lapinpöllö pesii huomattavasti etelämpänä, Ukrainassa ja Puolassa, joten Etelä-Suomen pesät eivät ole lajin levinneisyysalueen etelälaidalla, kuten joskus uskottiin.
Mielenkiintoisen lajin nimestä tekee vanha päiväämätön kirje, josta minulla on himmenevä kopio Merikallion arkistosta. Siinä tunnettu lintujen tuntija ja täyttäjä A. Artimo vetosi Suomen Linnusto-tutkimuksen ”isään” E. Merikallioon, että laji ei ole Lapin pöllö, vaan Karjalan pöllö, sillä sota-aikana tuli alueelta Rukajärvi-Laatokka lähes neljäsataa pöllöä preparoitavaksi. Niin että siellä se asustaa, kirjoitti Artimo! Merikallio lisäsi tähän vielä, että vuosina 1942-43 löytyi sotatoimien aikana Itä-Karjalasta yli 10 pesää, joten Artimon pöllöt olivat ainakin suureksi osaksi näiden huippuvuosien tuotetta.
Vahinko, ettei tätä hienoa nimiesitystä koskaan huomioitu julkisesti, ja Karjala jäi ilman nimikkopöllöä.
Mainittakoon vielä, että laji esiintyy myös Pohjois-Amerikassa nimellä Great Gray Owl (Suuri Harmaa Pöllö), ja Saksassa sen nimi on Der Bartkauz (Partapöllö).
Heimo Mikkola
Savonranta