Hartauskirjoitus: Tyyneysrukouksen opettelua huonolle odottajalle

Jos joku asia on minulle vaikeaa, niin epätietoisuus ja epämääräisyys. Toimin parhaiten silloin, kun tiedän mitä tapahtuu ja milloin. Mielellään

Sanni Rissanen

Jos joku asia on minulle vaikeaa, niin epätietoisuus ja epämääräisyys. Toimin parhaiten silloin, kun tiedän mitä tapahtuu ja milloin. Mielellään mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Mielellään niin, että kaikessa on vähän myös pelivaraa, tai vähintään kunnollinen plan B on takataskussa olemassa jo valmiiksi.

Tästä voi jokainen päätellä, onko tämä poikkeuksellinen, odotellaan ja kattellaan -aika sopinut minunkaltaiselleni ihmiselle. Minun on kauhean vaikea aina odotella uusia ohjeita, kun haluaisin tietää HETI, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Ja kun seurakunta joutuu odottamaan ensin aluehallintoviraston ohjeet ja sen jälkeen vielä konsultoimaan Sosteria, niin ennen kuin se tieto minulle asti tulee, on aikaa mennyt jo tovi.

Siksipä tilanne on ollut minulle omiaan opettamaan sitä, missä en ole niin hyvä. On otettava rauhallisesti ja maltettava odottaa.

Huomaan omaavani samoja piirteitä, kuin perheemme junnukoira. Yleisin sana, jota pienen sähikäisen kanssa kuulen käyttäväni, on ”odota”.

Kunpa oppisin itsekin sen, mitä koitan eläimelle opettaa. Jumala on pistänyt minunkin elämäni pauselle ja koittaa kovasti sanoa, että ”odota.”

Siispä olen ruvennut käymään mielessäni läpi tyyneysrukouksena tunnettua rukousta. ”Tyyneysrukous on yleinen nimitys alun perin nimettömälle rukoukselle, joka pannaan yleensä teologi Reinhold Niebuhrin nimiin: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.””(Wikipedia).

Joskus olen kuullut, että tämä rukous laitetaan myös teologi Paul Tillichin piikkiin. Joka tapauksessa, tämä viesti on erittäin tärkeä kaikille meille. On asioita, joihin me voimme vaikuttaa ja joihin me voimme tarttua. Niille meidän tulee tehdä jotakin.

Toisaalta, on asioita, jotka tulevat meille annettuna, kun aika koittaa. Siihen asti meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Ja tärkeimpänä, meidän on ehkä syytä pyytää Jumalalta apua siihen, että osaamme erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Ne, mille me voimme itse jotakin, ja ne jotka tulevat meille jostain muualta annettuina.

Tätä kirjoittaessani joudun vielä odottamaan tietoa siitä, mitä teen pääsiäisen aikana, missä olen töissä ja onko meillä minkäänlaisia palveluksia. Jumala, anna minulle tyyneyttä ja voimaa jaksaa odottaa, ilman hätäilyä ja hösäämistä. Anna minullekin rauha. Aamen.

Kirjoittaja on seurakuntapastori Kerimäellä

Kommentoi