0

Hartauskirjoitus: Taivaan merkit

Joululaulut ovat vaienneet, viimeisiä joulukoristeita pakataan odottamaan ensi joulua, joulukuusi viedään pois ja havunneulasia kerätään nurkista vielä pitkän aikaa. Juuri vietetty loppiainen päätti joulun juhla-ajan ja arki taas alkaa ja jatkuu.

Loppiaista vietetään sen muistoksi, kun itämaan tietäjät tulivat kunnioittamaan Jeesus-Lasta kauan odotettuna ja jo varhain ennustettuna uutena Kuninkaana (esim. Miika 5:1). Ehkä hieman vieraampi on loppiaisen perinteinen nimi eli Herran ilmestymisen juhla. Sen mukaisesti Jeesuksen syntymäjuhlaa vietettiin aikaisemmin vasta loppiaisena.

Niin sanottuna jouluihmisenä jätän haikein mielin joulunajan taakse. Arki tuntuu ankealta ja vähän lohduttomaltakin. Ehkä siksi Herran ilmestymisen juhla tuo minulle toivoa, josta konkreettisena merkkinä ja muistutuksena on itämaan tietäjiä johdattanut joulun tähti.
Jeesuksen läsnäolo ei pääty loppiaiseen, vaan jouluna syntynyt Jeesus on kanssani aina. Koen Jeesuksen läsnäolon erilaisissa arjen asioissa, esimerkiksi siinä, että selviän päivän kerrallaan eteenpäin rakkaan ihmisen kuolemansurun keskellä. Siinä, miten ihanasti naapurin rouva pysähtyy pihalla vaihtamaan muutaman sanan ja toivottaa parempaa alkanutta vuotta. Siinä, kun ystäväni soittaa ja kysyy, mitä minulle kuuluu.
Joulun Lapsen läsnäolo ei siis jää joulun ja loppiaisen väliin vaan näkyy ja tuntuu arjessani myös loppiaisesta eteenpäin. Kun näen tähden taivaalla, Jeesuksen läsnäolo tuntuu vielä konkreettisemmalta.

Tulevana pyhänä vietetään kasteen lahjan sunnuntaita. Kasteessa ihmisestä tulee Jumalan oma lapsi. Huolestuneena seuraan kastettujen lasten määrän laskua. On todella tärkeää selvittää, miksi noin 35 prosenttia syntyneistä lapsista jää kastamatta. Nyt haluan kuitenkin kiinnittää huomioni niihin noin 65 prosenttiin lapsista, joiden vanhemmat vievät lapsensa kasteelle.
Tärkeimpiä syitä kastamiselle ovat kristillisen perinteen jatkuminen, kummien merkitys ja kasvaminen kristittynä. Mutta…mitä kaste merkitsee juuri sinulle? Minulle se tarkoittaa Jeesuksen pysyvää läsnäoloa elämässäni.
Tästä muistutuksena on kasteessa otsaani ja rintaani piirretty ristinmerkki. Se on minussa oleva Jumalan merkki, joka ei lähde pois kulumallakaan. Se on merkki, joka lupaa minulle Jumalan siunauksen, rakkauden ja pelastuksen. Ristinmerkki pysyy minussa myös silloin, kun uskoni horjuu, luottamus elämään saa kolhuja, enkä pysty näkemään ja kokemaan Jumalan hyvyyttä ja rakkautta.

Tähti ja ristinmerkki.
Nostan katseeni taivaalle ja kun näen tähden, se kertoo minulle Jumalan läsnäolosta jokaisena arjen harmaampanakin päivänä. Piirrän ristinmerkin ylleni ja se kertoo minulle Jumalan läsnäolosta minussa itsessäni, minun omassa sydämessäni elämäni jokaisena hetkenä. Nyt joulun juhla-ajan jälkeen lähden kulkemaan omaa arkeani tähden opastamana, ristinmerkin suojaamana ja Jumalan sanan evästämänä:
”Minun voimani vahvistaa häntä
ja käteni on hänen tukenaan.
Koskaan en ota häneltä pois armoani.”
(Kasteen lahjan sunnuntain psalmi 89:22, 29)

Anna-Maria Kupiainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Tuleeko vuodesta 2021 parempi kuin 2020?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...