1

Kerimäen ikäihmisille lahjaksi 37 500 maskia – Käyhköjen rahaston joulumuistamisten suosio yllätti, kasseja meni 750

Tämä artikkeli on tilaajillemme.

Tilaajana voit lukea kaikkia digitaalisia sisältöjämme rajattomasti.

2 kommenttia aiheesta “Kerimäen ikäihmisille lahjaksi 37 500 maskia – Käyhköjen rahaston joulumuistamisten suosio yllätti, kasseja meni 750

  • 6.12.2020 at 13:28
    Permalink

    Aino Käyhkö oli äitini Aunen (os. Makkonen) lapsuuden ystävä, johon hän piti yhteyttä läpi koko ikänsä. Äitini muutti Kerimäen Konnalammelta pääkaupunkiseudulle jo sodan loputtua, kun isäni kotiutettiin Kerimäeltä Helsingin Pitäjään (nyk. Vantaa).

    Ensimmäinen muistoni mummolani naapurin sisaruksista, Veikosta ja Ainosta oli se, kun enoni Terho Makkonen lainasi Käyhköjen venettä Savonlahden rannasta, että perheemme pääsi Puruvedelle kalaan. Isäni Paavo Lehtinen oli intohimoinen onkija.

    Äitini sanoi usein leikillään, että Terho ja Aino sopisivat hyvin yhteen. Molemmat jäivät kuitenkin asumaan kotitiloilleen naimattomina loppuelämäkseen. Aino eli pitkän elämän yksin kotitilallan, Terho menehtyi ennen vanhempiaan jo 1980-luvulla.

    Myös Veikko Käyhkö kuoli joskus 1900-luvun lopulla, koska käytin vanhempiani heidän vanhennuttuaan kylässä vain Ainon luona. Eli Vekoa en tavannut enää aikuisena. Valitettavasi en muista Vekon kuolin vuotta.

    Ainon ja Vekon isä oli seppä ja pienviljelijä Kerimäen Konnalammella. Sepän taidot Veko oli luonnollisesti perinyt isältään. Heidän portinpielestä muistan punaisen nelikanttisen rakennuksen, joka oli salaperäinen sepän paja.

    Nyt 59-vuotiaana minua nolottaa, kun muistan pikkuveljeni ja serkkujeni kanssa huudelleemme Vekolle, että mitäs punanaama. Olimme vielä lapsia 1970-luvun alussa. Ulkoilmasta ja varmaan sepäntöistä hänen naamansa oli ahavoitunut punakaksi. Mutta Veko oli mukava mies, jos uskalsimme huudella tälläisiä mummolan pihalta hänen pihalleen pellon poikki!

    Myös Aino oli ystävällinen ja iloinen ihminen. Aina hymyilevä ja punaposkinen, kuten siskoni Eira (s. 1948) muisteli tänään. Jos oikein muistan, teki Aino työkseen vanhusten kotihoitoa. Ja lapsettomana hän halusi testamentata omaisuutensa Kerimäen vanhuksille. Muistan viimeisiltä käynneiltä Ainon luota, että hänellä oli tietokone kotona ja että hän seurasi maailman menoa tarkasti. Hänen ikäluokkansa ei käyttänyt useinkaan tietokoneita, kännyköitä kyllä.

    Aino oli toisen siskoni Airan (s. 1952) kummitäti. Enoni Aimo Makkonen Louhella muistaisi Aino ja Veikko Käyhköstä enemmänkin, koska hän tunsi heidät koko ikänsä. Aimo – tai Ami – on nyt 90-vuotias ja hyvämuistinen.

    Kiitos jutusta Puruvesi-Lehdelle. Minulla on ainakin yksi kuva Ainosta vanhempieni kanssa 2000-luvun alusta.

    Jarkko Lehtinen
    Vantaa

    • 6.12.2020 at 13:32
      Permalink

      PS. Aino Käyhkö oli kova kutomaan räsymattoja. Muistot palaavat pätkittäin mieleen, koska aikaa on jo kulutut.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Tuleeko vuodesta 2021 parempi kuin 2020?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...