0

Metsäomaisuus Kesälahti-seuran toiminnan tukena – Osa metsistä on kuitenkin suojeltu, eikä avohakkuita aiota enää tehdä.

Kun maanantaina iltapäivällä kierrämme Pentti Ojajärven kanssa Kesälahden museoaluetta läpi, riittää Kesälahti-Seuran puheenjohtajalla juttuja alueen kunnostusurakoista – toisaalta myös listausta siitä, mitä on seuraavaksi laitettava historiallisesti arvokkaista rakennuksista kuntoon.
Pienen aitan pärekatto vetelee viimeisiään, se on Ojajärven mukaan korjautettava mahdollisesti jo ensi kesänä.Kulttuurivaikuttaja pohtii, että matalan rakennuksen parissa nikkarointi voisi vielä onnistua seuran omaltakin väeltä. Monet rakennuksista ovat nimittäin korkeudeltaan sellaisia, ettei niiden korjaukseen ilman henkilönostimia pystytä.
Usein on pestattu työn toteutukseen myös paikallinen perinnerakentamisen asiantuntija, punkaharjulainen Vesa Sairanen. Ojajärvi sanoo, että ammattimieheltä esimerkiksi pärekaton uusiminen käy apurin kanssa jopa päivässä tai kahdessa.
Vanhan tuulimyllyn Ojajärvi sanoo olevan niin ikään lähitulevaisuuden korjauskohteiden listalla. Esimerkiksi myllyn suuria lapoja kannatteleva akseli on katkennut ja osat lepäävät ilmeisesti yhden lavan varassa.
– Kyseessä voi olla jopa noin 20 000 euron operaatio. Jo pelkkä nostinten vuokraus maksaa aika reilusti, Ojajärvi arvioi.
Tiistaina iltapäivällä Ojajärvi ottaa vielä puhelimitse yhteyttä. Luonnon voimat ovat sinetöineet korjaustarpeen ja yötä vasten yltynyt myräkkä on rysäyttänyt tuulimyllyn lavat alas.

Maanantaina museoalueen tuulimylly oli vielä jokseenkin yhtenä kappaleena.
Maanantain- ja tiistain taitteessa kovaksi yltynyt tuuli oli tehnyt tuhojaan. Kuva: Pentti Ojajärvi

Sikäli Kesälahti-Seura on onnekkaassa tilanteessa, että korjauksia voidaan oikeasti suunnitella ja viedä toteutukseen saakka hyvin omavaraisesti.
Toiminnan tukena on ollut jo vuodesta 1990 lähtien kotiseutuneuvos Kyllikki Paajasen testamenttaama 75 hehtaarin metsäomaisuus. Puun myynnistä saatavilla tuloilla ylläpidetty kotiseututoimintaa ja esimerkiksi arkistoitu Paajasen mittavaa jäämistöä.
Selkeästi suurin yksittäinen kuluerä on kuitenkin vanhojen rakennusten korjaaminen. Ojajärvi sanoo, että rahoitusta on toki saatu tiettyihin toimiin Museovirastoltakin, mutta ilman metsätuloja olisi paljon jäänyt tekemättä.
– Rahan lisäksi Kesälahti-Seuran metsistä on saatu myös raaka-ainetta rakennuksiin. Esimerkiksi päreisiin on saatu tarpeet omista metsistä. Kunnostettiin vieläpä vanha pärehöylä ja opeteltiin tekemään päreet itse.

Kesälahden museoalueella on kymmenen eri rakennusta. Kaikkien ikää ei ole tiedossa, mutta esimerkiksi savupirtti on 1700-luvun alussa tehty.

Korjaustarpeet ohjaavat jonkin verran metsänkäyttöä. Se kuitenkin huomioidaan puun myynnissä aina, mikä on kohteen kannalta sopivasti mitoitettu toimenpide. Toisin sanoen joskus puukaupoista jää varoja talteen akuuttia tarvetta enemmän ja tuota puskuria voidaan hyödyntää myöhemmin.
Taannoin Kesälahti-Seurassa on hoidettu metsä-asioita oman väen voimin, mutta viime vuosina niissä on tukeuduttu vahvasti Pohjois-Karjalan Mhy:n osaamiseen.
– Seuraavana vuonna on edessä parin hehtaarin alalla taimikon varhaisperkausta. Näistä on tehty metsänhoitoyhdistyksen kanssa palvelusopimus.

Kesälahden museoalue on ollut yleisölle avoinna yleensä kiivaimman kesälomakauden ajan juhannukselta elokuun alkupuolelle. Tuolloin on pidetty avoinna myös kahvilaa.
Ojajärvi sanoo, että siitä toiminnasta saatavat tuotot ja kulut ovat yleensä menneet jokseenkin yksi yhteen. Ainakin jos työvoiman suhteen on löytynyt vetoapua esimerkiksi hankkeista ja projekteista, kuten viime kesänä.
Metsätulojen varaan sitä toiminnallista osiota ei siis lähtökohtaisesti lasketa, mutta metsät ovat olleet takaamassa sen toteutumista. Ojajärvi kiteyttää, että kotiseututyö itsessään on pääasia.
– Voisi sanoa näin, että testamentin hengen toteuttamiseksi olemme valmiita hyväksymään pieniä tappioitakin.

Rakennusten ylläpito tapahtuu käytännössä täysin Kesälahti-Seuralle aikoinaan testamentatun metsäomaisuuden turvin. Pentti Ojajärvi toteaa, että metsistä saadaan myös rakennustarpeita. Päreitä on tehty myös Kesälahti-Seuran omin voimin.
Pienen aitan katto on seuraavana korjauslistalla myös. Ojajärvi pohtii, että sen uusiminen saattaisi onnistua seuran ominkin voimin.

Luonnonsuojelualue kasvoi hehtaarilla, avohakkuut jäämässä historiaan

Kesälahti-Seuran metsäomaisuus ei ole pelkkää talousmetsää. Ensimmäinen 4,6 hehtaarin luonnonsuojelualue perustettiin Eeva Ahokkaan ehdotuksesta jo vuonna 2008.
Hiljattain tuo alue kasvoi vielä noin hehtaarilla ja suojelussa on nyt noin 5,5 hehtaaria kirkonkylän tuntumassa.
Kyllikin metsän luonnonsuojelualue jää 6-tien ja rautatien väliin, Palokankaantien eteläpuolelle. Alue sijoittuu suhteellisen lähelle Palokankaantien, Joensuuntien ja Vääränmäentien risteystä.
Ojajärvi luonnehtii, että kaunis sammalpohja on yksi kangasmetsän erityispiirteistä. Suojelualueen läpi kulkee myös noin 3,5 kilometrin mittainen luontopolku.
– Sen ylläpito siirtyi nyt yhdistyksiltä Kiteen kaupungille, Ojajärvi sanoo.

Lähitulevaisuudessa määritellään myös raameja sille, millä periaatteilla metsää tullaan käyttämään. Ojajärvi sanoo, että uusi metsäsuunnitelma toteutetaan ensi vuoden aikana Pohjois-Karjalan Mhy:n toimesta.
Päälinjat sille on kuitenkin jo selvästi tiedossa. Metsän on määrä antaa kasvaa rauhassa, eikä hakkuita suunnitella – pois lukien mahdolliset suunnitelman mukaiset hoitotyöt. Avohakkuut aiotaan jättää historiaan.
– Vuonna 2017 jouduttiin maannouseman, eli kuusentyvilahon vuoksi tekemään yhdelle alueelle avohakkuu. Tulevaisuudessa on tarkoitus toimia jatkuvan kasvatuksen periaatteen mukaisesti.

Luonnonsuojelualueen läpi kulkee noin 3,5 kilometrin luontopolku. Opastetun polun ylläpito on nykyään Kiteen kaupungilla.
Suojelualue sijoittuu Kesälahden kirkonkylän tuntumaan.

Viikon kysymys

Tuleeko vuodesta 2021 parempi kuin 2020?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...