0

”Korpikenttä” keskustan kupeessa – 70-luvulta saakka palvelleella Punkaharjun lentokentällä toimintaa on riittänyt. Omistajuus saattaa nyt vaihtua.

Sorvaslahden Palkinniemessä vuosikymmeniä toiminut Punkaharjun lentokenttä on saanut viime aikoina laajaa julkisuutta, kun Helsingin Sanomat uutisoi kentän ja sen yhteydessä olevan rantamökin olevan myynnissä.
Paikallisesti kiinnostava ulottuvuus on se, millainen uusi omistaja alueelle nyt mahdollisesti löytyy ja miten se vaikuttaa ilmailun harrastamiseen ja aktiivisessa käytössä olevan kentän jatkoon.
Kenttä on ollut jo pitkään vuokrattuna Punkaharjun Lentokenttäyhdistykselle, joka on vastannut sen ylläpidosta. Harrastustoiminta taasen on pyörinyt Punkaharjun Ilmailukerhon nimissä.
Kerhon hallin suojissa on säilössä vakituisesti kaksi pienkonetta ja kerhon purjelentokone. Vakituisten harrastajien lisäksi yleistä lentokenttää käyttävät myös ilmailun harrastajat muualta Suomesta ja ulkomailta.
– Tälläkin kaudella pelkästään kerhon koneelle on tullut jo yli 50 lentotuntia, kertovat, ilmailukerhon puheenjohtaja Jukka Honkanen ja sihteeri Heimo Paakkinen.

Heimo Paakkinen ja Jukka Honkanen ovat olleet paikallisessa ilmailutoiminnassa mukana alkuvaiheista lähtien. Kerhon lentokonehalli valmistui kentän reunalle vuonna 1986.

Lentokentän perustaminen lähti liikkeelle 1970-luvun alussa, kun maa-alueen silloinen omistaja Veikko Reponen ryhtyi puuhaamaan Punkaharjulle pienlentokenttää. Reponen itse ei varsinaisesti lentämistä harrastanut, vaan tausta-ajatuksena oli, että kenttä tuottaisi omistajalleen rahaa.
Rakennustyöt alkoivat kesällä -73 ja kenttää oli tekemässä Reposen lisäksi joukko talkoolaisia. Talkoilun ohessa virisi ajatus oman ilmailukerhon perustamisesta Punkasalmelle. Syyskuun alussa pidetyn perustavan kokouksen jälkeen toimintaa vietiin nopein liikkein eteenpäin. Esimerkiksi päätös ensimmäisen purjelentokoneen hankkimisesta tehtiin jo saman vuoden marraskuussa.
Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kokenut ilmailija Kalervo Meskanen, josta kehkeytyi yksi paikallisen ilmailutoiminnan kantavista voimista.
Ensimmäinen lasku kentälle tehtiinkin juuri Meskasen toimesta hänen omalla koneellaan vuonna 1973.
Yksityistä kenttää voitiin käyttää alkuvaiheessa kuitenkin vain tilapäisesti, sillä virallinen toimilupa tuli vasta vuonna 1978 ja kerhon kanssa kentän käytöstä sovittiin vuonna 1979.
– Ensimmäisiä vuosina ilmailtiinkin lisäksi muun muassa Sorvaslahden jäältä ja Immolasta käsin.

Lentokenttäyhdistys on vastannut kentän ylläpidosta jatkuvasti ja maksaa siitä edelleen vuokraa. – Sorastusta on edelleenkin tehtävä aika ajoin, että kenttä pystyy kunnossa, Honkanen ja Paakkinen sanovat.

80-luvun alussa kentän omistajuus vaihtui ja alueen osti pakkohuutokaupasta liikelentoyritys Savair Ky. Omistus siirtyi Vanhatalojen sukuun, jolla se on edelleenkin. Uusi omistaja Soini Vanhatalo oli ilmailija itsekin, mikä toi uutta vauhtia toimintaan, sekä uusia ilmailun harrastajia myös pääkaupunkiseudulta.
Yksityiskentän käytössä oli kuitenkin rajoituksensa ja kentän poikki kulki esimerkiksi vielä tuolloin mökkitie.
Vuonna 1983 perustettiin Punkaharjun lentokenttäyhdistys, joka otti kentän hoidon lisäksi tavoitteekseen rakentaa kentästä yleiseen käyttöön soveltuva F-luokan kenttä.
Työtä ja tarpeita kentällä jälleen tarvittiin. Soiselle maaperälle ajettiin muun muassa paljon soraa, kun kiitorataa pidennettiin ja levennettiin nykymittoihinsa. Erääksi arvioksi on kirjattu Kalervo Meskasen toimesta, että soraa ja täyttömaata kului tässä vaiheessa noin 50 000 kuutiota.
– Sorastusta on edelleenkin tehtävä aika ajoin, että kenttä pystyy kunnossa, Honkanen ja Paakkinen sanovat.

Kerhon omistuksessa on ollut useita eri koneita. Nykyisin käytössä on vain vuonna -85 hankittu kaksipaikkainen moottoripurjekone Founier RF5, eli Tuulia. Kerhon lentohallissa on vakituisesti säilytyksessä myös kaksi pienkonetta, muun muassa taustalla näkyvä Janne Saukkosen omistama Cessna. Ilmailuharrastus on pitänyt pintansa, vaikkei huippuvuosien harrastajamäärissä ole 2000-luvun puolella enää oltukaan.

Ilmailuhallitukselta saatiin lupa yleiselle kentälle vuoden -84 lopussa ja avajaisia päästiin viettämään toukokuussa -85. Matkailupitäjässä päästiin sanomaan, että Helsingistä pääsee nyt Punkaharjulle reilussa tunnissa, vieläpä reippaan kävelymatkan päähän keskustasta.
Päästä päähän kentällä on mittaa 640 metriä, varsinaisen kiitotien mitta on reilut 500 metriä. Leveyttä kiitoalueella on 45 metriä. Kentällä ei ole erillistä lennonjohtoa.
Kenttä ei ole helpoimmasta päästä, mutta useilla eri tyyppisillä purje- ja pienkoneilla sille on onnistuneesti laskeuduttu.
Eräänlaisen ääripään esimerkkinä toimi Honkasen ja Paakkisen mukaan se, kun tasavallan presidenttiä Tarja Halosta kuljettanut armeijan MI-8 -helikopteri laskeutui kentälle kesällä 2007.
– Painoa kopterilla oli seitsemän tonnia. Se on suurin kentällä käynyt ilma-alus.

Lentokenttäyhdistys on vastannut kentän ylläpidosta jatkuvasti ja maksaa siitä edelleen vuokraa.
Sen lisäksi, että lentäminen edellyttää kunnossapitoa, täytyy kentän täyttää myös säännöllisesti tehtävien tarkastuksien vaatimukset.
Vuonna -89 kentälle asfaltoitiin kääntöpaikkoja ja kiihdytyskaistat. Viimeisin isompi kunnostus tehtiin vuonna 2013, jolloin aluejohtokunnan tuen avulla uusittiin kentän sorapäällyste.
– Parasta olisi nyt se, että kentälle löytyisi ilmailusta kiinnostunut uusi omistaja, jolla olisi halua kehittää ja ylläpitää kenttää jatkossakin, Honkanen ja Paakkinen tuumaavat.

– Parasta olisi nyt se, että kentälle löytyisi ilmailusta kiinnostunut uusi omistaja, jolla olisi halua kehittää ja ylläpitää kenttää jatkossakin, Paakkinen ja Honkanen tuumaavat.

Tuhansien talkootuntien tulos

Yleistä lentokenttää ei ilman aktiivisia harrastajia Punkaharjulla olisi. Paakkinen ja Honkanen muistavat, että toimintaa ja talkoilua on ilmailun tiimoilta ollut useissa eri merkeissä, vaikka viime ajat tekeminen onkin painottunut moottoripurjelentoon ja kentän ylläpitoon. Varainkeruuta on täytynyt tehdä, jotta esimerkiksi koneiden hankinnat on aikanaan saatu katettua. Talkoilun ohella yritysten ja kunnan tuki on edesauttanut harrastusta ja kentän ylläpitoa.
Kerho on myös järjestänyt muun muassa koulutuksia, pitänyt lennokkikerhoa sekä järjestänyt erilaisia ilmailutapahtumia - esimerkiksi useita ilmailunäytöksiä Sorvaslahden jäällä ja moottoripurjelennon SM-kisat vuonna -89.
– Parhaimmillaan tapahtumissa oli yleisöä jopa pari tuhatta henkeä, Paakkinen kertoo.
Lähiseudun ilmailukerhojen kanssa on tehty yhteistyötä etenkin koulutusten saralla. Ilmailukerho liittyi vuonna 2005 Kiteellä sijaitsevan Itä-Suomen Urheiluilmakeskuksen jäseneksi. Kerhon jäsenmäärä oli huipussaan toiminnan alkupuolella. Parhaimmillaan jäseniä oli viitisenkymmentä ja heistä noin puolella oli lentolupakirja.
90-luvulla lama rokotti jonkin verran ilmailuharrastuksen suosiota. 2000-luvulla ilmailun parissa on ollut hiljaisempaa. Punkaharjun Ilmailukerhon jäsenistä lentämässä käy tällä hetkellä puolen tusinaa henkilöä.
– Tosin nyt ilmailua kohtaan näyttää virinneen taas uutta kiinnostusta valtakunnallisesti, Honkanen sanoo.

Kommentteja aiheesta “”Korpikenttä” keskustan kupeessa – 70-luvulta saakka palvelleella Punkaharjun lentokentällä toimintaa on riittänyt. Omistajuus saattaa nyt vaihtua.

  • 18.10.2020 at 23:29
    Permalink

    Pyssyykö tuo asuntovaunu miten hyvin ilimassa?

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Oletko jo hankkinut itsellesi tai perheenjäsenillesi kasvomaskeja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...