0

ILON pitäjällä on juuret Punkaharjulla – Elise Kososelle taide on näkemistä itsestäänselvyyksien taakse

Saimaan Taideluolan ympäristötaidepolulla on valtavan suuria värikkäitä nappeja, kuin kivisiä sieniä tai satumetsäjakkaroita. Se on Elise Kososen teos Nappijuttu.
Onko Punkaharjulta kotoisin oleva Elise Kosonen ensimmäinen Tuunaansaaressa asunut taiteilija, joka on päässyt Saimaan Taideluolaan, entiseen Retrettiin?
– Niin, mutta vain ulos, sanoo taiteilija Elise Kosonen ja nauraa iloisesti. 
Kososella on Savonlinnan Linnankadulla galleria ja työhuone nimeltään Studio ILO. Kosonen kutsuu itseään ILON pitäjäksi.
Taide on näkemistä itsestäänselvyyksien taakse. Gallerian nimi on ILO ja hyllyt ovat täynnä herkullisen värikästä keramiikkaa, mutta myös ajankohtaista kritiikkiä ja pohdintaa tulevaisuudesta.
Seinällä on aaltomainen teos Lusikat jakoon eli Division of Spoons, joka on tehty rahkapurkin muovisista pikkulusikoista. Aallot muodostuvat siitä, että lusikat taittuvat keskeltä. 
– Minulle kertyi niitä kotiin, koska olen sitä ikäluokkaa, joka laittaa kaiken talteen. Napsuttelin lusikkaa, minua viehätti sen taittuva nivel. Siitä syntyi ajatus. Taide on näkemistä ja löytämistä.
Kosonen on yhdistänyt muovikritiikin keramiikkaansa. Useissa näyttelyissä olleessa, huomiota herättäneessä Homo Plasticus-työssä muovihaarukat työntyvät kuin hampaat esiin kivisestä astian reunoista. Astia on kuin kivestä tehtyä kuplamuovia.
Saimaan Taideluolan ympäristötaidepolun taiteilijoita
Punkaharjulainen keraamikko Elise Kosonen ILO-galleriassaan Savonlinnassa.
Elise Kosonen Homo Plasticus
Homo Plasticus, keramiikka ja kertakäyttöhaarukat

Teoksessa Elämä veitsenterällä orgaaninen eläin on niellyt muoviveitsiä, jotka tulevat siitä läpi toiselta puolelta.
Kososen töissä on paljon vaikutteita kasvi- ja eläinkunnasta. Maljakko on kuin korallia vihreän meren pohjalta tai reikiä täynnä oleva keramiikkavati on kuin hyönteisten syömä.
– Haluan käyttää kierrätysmateriaaleja töissäni, jos ne antavat töihini uusia näkökulmia ja merkityksiä. Maailma ja sen meret hukkuvat muoviin, ellei muutosta tule. Mikromuovia on joka paikassa, jopa meissä itsessämme. Maailman ympäristöjärjestön WWF:n mukaan ihminen nielee itsekin mikromuovia pankkikortin verran viikossa.
– Nykyisin en enää tee kovinkaan paljon varsinaista käyttökeramiikkaa, mutta niistä esimerkkinä on kirkkaanväriset muistikipot, joihin voi laittaa kännykän ja avaimet. 

Mansikka ja mansikoita Elise Kososen keramiikkavadissa
Mansikka ja mansikoita Elise Kososen keramiikkavadissa

  

Taiteilija kiittää Savonlinnan Taidelukiota 1975- 1979 urastaan.
Lapsuudenkoti oli Kulennoisissa. Äiti oli tarjoilija Elvi Partanen ja isä autoilija Pentti Partanen. Vanhemmat ymmärsivät tyttärensä kiinnostuksen kuvataiteeseen ja antoivat tytön mennä Taidelukioon.
– Onni oli Taidelukio. Minä olin huono ja laiskakin koulussa ja minulla oli keskivaikea lukihäiriö. Taidelukiossa oli päteviä opettajia Ensio ”Enska” Onnukka ja Pertti Pulkkinen. Sieltä sain sellaisen latauksen kannustusta ja myös kritiikkiä taiteen tekemiseen, että pääsin myöhemmin Taideteolliseen korkeakouluun kuvaamataidon opetuksen laitokselle.
Enskalla oli tapana pitää tunnin alussa töiden katselmus, jossa ensin kritiikki jyrähti, mutta aina lopuksi tuli kannustavaa palautetta ja ohjeistusta.  
Kosonen on opettanut kuvataidetta yli 30 vuotta ja siinä sivussa työn ohessa dreijannut jopa 2000 kiloa savea vuodessa. Elämä vie eteenpäin ja aina tulee uusia ideoita, paikalleen ei jämähdetä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Oletko nähnyt Saimaalla norppaa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...