0

Mielipide: Kaivokset eivät sovi Saimaalle

Kesän kuumin puheenaihe Saimaan alueella ovat kaivoshankkeet. On noussut huoli herkän järviluonnon puolesta, kun alueella on tehty useita malminetsintävarauksia. Lainsäädäntömme on kaivosteollisuuden kannalta edullinen ja Suomi on sen vuoksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden kannalta houkutteleva maa. Maaperämme kaivannaiset voi hakea halpaan hintaan muualla jalostettavaksi ja jättää riskit ja haitat paikallisten murheeksi.

Etsintävarauksia voi tehdä myös sellaisille alueille, joille tuskin on mahdollista saada lupaa varsinaiselle kaivostoiminnalle. Suomen järviluonnossa riski laajojen alueiden saastumiselle on erityisen suuri. Etsintävarausvaiheessa ei nykylain mukaan tehdä ympäristövaikutusten arviointia ja viranomaisten on luvat käytännössä lähes aina myönnettävä. Varaukset voivat olla voimassa jopa kymmeniä vuosia, mikä aiheuttaa alueen toimijoille kohtuutonta epävarmuutta.

Kaivoslain uudistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan ja uudistusta valmistellaan Työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa työryhmässä. Lakiluonnos lähtee lausuntokierrokselle syyskuussa ja valmis esitys tulee eduskunnan käsittelyyn loppuvuonna. Huolta on aiheuttanut valmistelutyöryhmän vahva kaivosteollisuuden edustus.

Vastapainoksi tarvitaan vahvaa vaikuttamista, jotta myös ympäristönäkökulmat tulevat huomioiduksi. On hienoa, että Saimaan ystävät ovat aktivoituneet. Esimerkiksi Etelä-Savon puolella moni kunta on asettunut vastustamaan kaivoshankkeita ja lähes 20.000 ihmistä on yhdistänyt voimansa Facebookissa ”Saimaa ilman kaivoksia” -ryhmässä.

Kaivoslaille tarvitaan kokonaisuudistus, pelkkä hienosäätö ei riitä. Lupamenettelyä on muutettava siten, että lupaa myönnettäessä huomioidaan toiminnan vaikutukset ympäristölle ja alueen muulle elinkeinotoiminnalle. Vaikutukset tulee arvioida tarkemmin koko elinkaaren ajalta suunnittelusta jälkikäyttöön. On lisättävä maanomistajan, kuntien, alueen asukkaiden ja muiden vaikutuspiirissä olevien toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa. Etsintävarausten tekeminen Saimaan kaltaisessa herkässä luontoympäristössä ja luonnonsuojelualueilla tulee kieltää.

Kaivosyritysten vastuu ympäristöstä ja ihmisistä tulee taata sekä kaivoksen toimiessa että sen sulkemisen jälkeen. On huolehdittava siitä, että kaivostoiminnan jälkien korjaaminen ei jatkossa enää kaadu suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Tämä voidaan toteuttaa keräämällä yhtiöiden liikevoitoista varoja kaivosrahastoon. Lisäksi on pikaisesti valmisteltava kaivosveron käyttöönottoa. Riskien hinnoitteleminen osaksi toimintaa kannustaa myös raaka-aineiden kierrätykseen ja ympäristön kannalta parhaiden mahdollisten teknisten ratkaisuiden kehittämiseen ja käyttöönottamiseen.

Nyt on aika vaikuttaa ja luoda painetta lain valmisteluun. Perinteisten luonnonsuojeluaktiivien vääntövoima ei riitä, mukaan tarvitaan kaikkia Saimaan ystäviä puoluekannasta riippumatta.

 

Hanna Holopainen
Lappeenranta
kansanedustaja
Vihreät
Eduskunnan LoveSaimaa verkoston puheenjohtaja

 

2 kommenttia aiheesta “Mielipide: Kaivokset eivät sovi Saimaalle

  • 10.7.2020 at 16:14
    Permalink

    Pitäisikö Lappeenrannan kaivos Saimaan eteläpäässä ja Siilinjärven kaivos Suur-Saimaan pohjoispäässä sulkea välittömästi? Mikä vaikutus oli Leppävirran, Enonkosken, Taipalsaaren ja Puumalan nikkelikaivoksilla Saimaaseen? Kymmeniä vuosia on siis kaivoksia ollut Saimaan rannoilla ja norppakanta kasvaa.

  • 15.7.2020 at 14:00
    Permalink

    Jos mielipiteen kirjoittaja olisi lukenut yhtään lupapäätöksiä ja kuulutuksia TUKES:n sivuilta ja olisi oikeasti tutustunut alaan ja alan luvitukseen laajemmin voisi tulla esiin seuraavia seikkoja: miksi varausvaiheessa tarvittaisiin ympäristövaikutusten arviointi? Siellä ei koneilla liikuta vaan pääosin jalkaisin tai mahdollisesti korkeintaan mönkijällä/moottorikelkalla etukäteen suunniteltuja reittejä pitkin. Malminetsintälupavaiheessa arvioidaan ympäristövaikutukset, sillä mm. jo hakemuksessa ne tulee olla kirjattuna. Vaikutukset arvioidaan myös ympäristöviranomaisten toimesta, jotka antavat asiasta omat lausuntonsa jokaiselle luvalle kuten on myös mm. maa-ainestenotossa ja muussa luvanvaraisessa toiminnassakin tehty. Toimintavaiheessa tutkimussuunnitelmat pitää toimittaa niin valvovalle viranomaiselle kuin ympäristöviranomaisille tarkastettaviksi hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista. Samalla periaatteella pitäisi tehdä YVA esimerkiksi jokaisesta metsähakkuusta ja ojituksistakin sekä maatiloille ja maa-ainestenotolle omansa, jotta toiminta eri elinkeinojen välillä olisi tasapuolista. Sillä jokaisesta näistäkin jää jälkiä.

    Yhdellä toimijalla varaus saa lain mukaan olla voimassa korkeintaan kaksi vuotta, jonka jälkeen aluetta usein pienennetään etsintälupaa haettaessa. Malminetsintäluvan edellytykset arvioidaan tasaisin väliajoin jatkoluvituksen yhteydessä ja mikäli tutkimuksia ei ole tehty jatkolupaa ei myönnetä. Maanomistaja saa käyttää koko ajan maitaan miten haluaa, vaikka siellä lupa olisikin.

    Myös lakia työstävässä työryhmässä on runsas edustus muualta kuin kaivosteollisuudesta ja luonnonsuojelujärjestöjä kuultu ja kuullaan. Vai pitäisikö laki tehdä niin, ettei alan edustajia kuultaisi ollenkaan, jotta se olisi hyväksyttävämpi? Esimerkiksi suurin osa Kaivoslaki NYT-vetoomuksessa esitetyistä asioista löytyy jo nyt nykyisestä kaivoslaista.

    Kiinnostaisi myös tietää, mikä alue Suomessa sitten olisi hyväksyttävä kaivostoiminnalle? Saimaan rannoilla kuitenkin on ollut vuosikymmeniä ja on yhä toimivaa kaivostoimintaa, joiden vaikutuksista ei ole nuristu. Nykylain mukaan jo kaivosta suunniteltaessa tulee miettiä ympäristö- ja luontovaikutuksia, riskejä, niiden hoitamista ja elämää kaivoksen jälkeen niin ympäristön kuin ihmisten näkökulmasta. Näitä asioita käsitellään mm. siinä kuuluisassa YVA:ssa, joka suunnitteluvaiheessa tehdään.

    Niitä tärkeitä alueita riittää jokaiselle ihmiselle omansa mielipidettä kysyttäessä, mutta nykymaailmassa ei kyllä voida sysätä kuitenkaan toimintaa kokonaan ulkomaille ja tuonnin varaan vain siksi, että sitä ei juuri nyt haluta Suomeen. Suomessa kuitenkin on paljon potentiaalia näiden louhintatuotteiden jatkokehitykselle ellei toimiviakin kehitysideoita haluttaisi koko ajan torpata ja ajaa ulkomaille.

    Ne muutama kaivos joiden takia veronmaksajien rahoja on jouduttu käyttämään, on perustettu edellisen kaivoslain aikana, jolloin lainsäädäntö ei ole ollut ajan tasalla mm. vastuiden osalta. Tämän jälkeen esim. vakuuksia korotettu jo toimijoiden omastakin tahdosta, joten nykyisin ei tuo skenaario ole enää niin todennäköinen, että kaikki kaatuu veronmaksajien niskaan. Mieluusti se kotimainen etsintä- ja kaivostoimintakin olisi suotavaa, mutta jos esim. etsintäyhtiö käyttää 10 vuottakin tutkimuksiin eikä mitään löydy, niin silloin sijoittajat tässä maassa eivät ole kovin kiinnostuneita osallistumaan tällaiseen riskisijoitustoimintaan, joka vaatii runsaasti rahaa ja henkilökuntaa. Kunnille toki myös soisi enemmän tuloja esim. niin, että Metsähallitukselle menevistä maanomistajamaksuista osa ohjautuisi kuntaan. Kunnille voisi ohjata muitakin tuloja kuin verotulot kaivosteollisuudesta, mutta toistaiseksi hallitus on ollut kovin haluton sellaisia ratkaisuja tekemään, etunenässä juurikin vihreät ovat tätä olleet vastustamassa. Sehän saattaisi ajaa asiat vaikka siihen pisteeseen, että kunnat alkaisivatkin toivoa moista toimintaa alueelleen..?

Comments are closed.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...