0

Viikon luontoääni: Kehrääjä surraa öisin kangasmailla

Viikon 26 luontoääni Yleisradiossa

Aleksis Kivi riimitteli kehrääjälinnun tuonen lehdon asukkaaksi, mutta biologin käsitys on toinen.
Kehrääjän surina kuuluu kesäöinä karuilla harvapuustoisilla kangasmailla, hakkuuaukeilla ja kallioilla. Tämä omalaatuinen lintu tarvitsee hyönteisjahtiinsa avointa maastoa, sillä se saalistaa yöllä lentäviä hyönteisiä.
Puruveden seudulla kehrääjälle sopivia elinympäristöjä riittää Kesälahtea myöten. Lintuatlastutkimuksessa lajin pesintä on vaikea varmistaa, mutta Kerimäellä se on onnistunut.
Pohjolan yöttömät yöt estävät kehrääjän esiintymisen Keski-Suomen pohjoispuolella. Vaikka elinympäristön muut okset eivät koettele kehrääjää samalla tavalla kuin lehtojen ja vanhojen kuusikoiden lajeja, on surina vaiennut monilla kankailla. Yksi vaaran paikka on autoliikenne, sillä kehrääjä laskeutuu mielellään tielle, kohtalokkain seurauksin.

Kehrääjällä on pieni nokka, mutta kun lintu sen aukaisee, paljastuu suuri kita. Suu ammollaan kehrääjä risteilee ja kerää hyönteisiä poikasilleen.
Pitkät siivet ja pyrstö tuovat kehrääjän lentokuvaan jotain haukkamaista tai käkimäistä. Päivällä torkkuva kehrääjä on vaikea löytää, sillä se sulautuu täydellisesti maaston väritykseen.
Kehrääjällä on kyky horrostaa ja säästää energiaa, jos pitkä sateinen ja kylmä kausi estää hyönteisten lentelyn.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Oletko nähnyt Saimaalla norppaa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...