0

Paikannimet ovat enemmän kuin vain kirjaimia –

Mistä paikannimet tulevat? Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus) löytyy peräti 2,7 miljoonaa nimilippua, jotka kätkevät sisäänsä nimeen piilotettua historiaa ja kulttuuria. Aineisto on laajuudessaan maailman huippuluokkaa.
Nimilippujen takaa löytyvät lukuisten työtuntien lisäksi ahkerat suomen kielen yliopisto-opiskelijat ja tutkijat, jotka ovat nimistöä keränneet.
– Paikannimiä on kerätty kenttäkeruina 1900-luvulla, erityisesti vuosisadan jälkipuoliskolla haastattelemalla tavallisia asukkaita eli käymällä heidän luonaan, kertoo Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Marjatta Palander.

Paikannimistöä alettiin Suomessa kerätä järjestelmällisesti 1920-luvulla. Suomen paikannimistöstä voidaan löytää niin saamelais-, karjalais- kuin ruotsalaisperäisiäkin paikannimiä.
Esimerkiksi Kerimäellä on Suomalaisen paikannimikirjan mukaan karjalaisperäisiä juuria. Sana “keri” on saattanut tarkoittaa kehää ja nimi lienee kulkeutunut asuttajien mukana Laatokan Karjalasta. Useat Keri(n)-alkuiset nimet liittyvät vesistöön ja saattavat olla kalastusnimiä.
– Sillä myös vanhaa päreistä ja pajuista punottua pohjatonta kalanpyydystä on nimitetty keriksi, Palander vahvistaa.
Toisaalta esimerkiksi mäellä mahdollisesti sijainneet kehään asetetut käräjäkivet ovat voineet synnyttää nimen. Kerimäki-nimen taustaa ei olekaan voitu lopullisesti selvittää.

Saamelaisvaikutteita kantaa puolestaan Moinsalmi, jonka nimen alkuosan merkitystä on etsitty inarinsaamen sanasta myejđi, mikä puolestaan tarkoittaa peuranpyyntiä talvella.
Iäkkäimmät paikannimet on annettu jo ennen pysyvää asutusta. Eränkäynti- ja kaukokalastusretkillä käyneet ihmiset antoivat nimiä luonnonpaikoille kulkureittinsä varrelta, pitihän reitti kyetä selittämään muille.

Luonto onkin vaikuttanut isoon osaan nimistöä. Esimerkiksi Enonkoski on saanut nimensä kirkonkylän keskellä virtaavasta saman nimisestä koskesta. Sanalla eno on ollut useissa nimissä merkitys “suuri”, mutta se tunnetaan myös vesistöterminä. Sana kantaa muun muassa merkityksiä ‘suuri joki, valtajoki ja väylä’. Nimen merkitystä onkin etsittävä kyseisestä vesistösanasta.

Etelä-Savon paikannimistöstä löytyy omaperäisyyksiä. Palander muistaakin omilta nimienkeruu-matkoiltaan, että Etelä-Savossa viljelyksiä on nimetty usein ilmansuuntien mukaan.
Kaikille nimille ei kuitenkaan tutkimuksenkaan keinoin voi löytää varmaa selitystä. Enonkoskelta esimerkiksi Tontonmäki on jäänyt vaille varmuutta.
– Nimiarkiston nimilipussa kerrotaan arvelusta, että nimi liittyisi 1600- ja 1700-luvuilla alueella venäläisten kanssa käytyihin rajakahnauksiin. Tällöin tonton merkitsisi venäläisten sotarumpujen ääntä. Tämä selitys ei tieteellisesti ole uskottava.
Myös muun muassa Kallunmäki on varmaa selitystä vailla. Nimelle on tarjottu kansanetymologiselta kuulostavaa, pääkalloihin perustuvaa merkitystä.
– Nimilapuissa viitataan sukunimeen Kallunen. Tämä on varteenotettavampi selitys, Palander huomauttaa.
Nimi ei aina olekaan täysin sitä, miltä se kuulostaa. Ihamaniemelle on usein tarjottu selitykseksi ’Ihan maan niemeä’. Paikallinen selitys on kuitenkin kansanetymologia eikä pidä paikkaansa.
– Ihamaniemi on tullut vanhasta, jo kantasuomalaisesta miehennimestä Iha, jolla on ollut merkitys ’hyvä, iloinen’. Kansanetymologioissa ihmiset selittävät nimiä sellaisen sanaston avulla, joka jollakin tavoin muistuttaa nimessä olevia kielenaineksia.

Jutussa lähteinä on käytetty haastattelun lisäksi Karttakeskuksen ja Kotimaisten kielten keskuksen julkaisua Suomalainen paikannimikirja (2007).

Kerimäki-nimen taustalla on yhtenä teoriana pidetty kehään asetettuja käräjäkiviä. Vastaavanlaiset kivet löytyvät vielä Puruveden Käräjäkalliolta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Oletko nähnyt Saimaalla norppaa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...