0

Ikimetsurin joulupuu on luomua – Kari Nousiainen eli Urmakka viihtynyt metsätöissä 50 vuotta ja työ jatkuu

Mies kävelee koivikkoon ja tutkailee lehtipuiden katveessa kasvavia nuoria kuusia. Silmä osuu yhteen ja potku pölläyttää lumet pois oksilta.
Siinä se on. Ammattimetsurin valitsema joulukuusi.
– Makuasia, mutta mie tykkään luomusta. Semmoisesta jota ei ole leikkaamalla tuuhennettu, sanoo Kari Nousiainen.
Tämän miehen makua pitää kunnioittaa. Takana on viidenkymmenen vuoden ura metsurina.
Vastaavat saavutukset ovat ammattikunnassa harvassa. T:mi Urmakka tunnetaan alan väen keskuudessa hyvin.
Nousiaisella on joulukuusista tuore, vahva kokemus. Hän kävi hiljattain kaatamassa Kerimäellä olevalta toisen yrittäjän joulukuusiviljelmältä toista tuhatta kuusta.
Puut pakattiin rekan kyytiin matkalle Etelä-Suomea kohti.

Kerimäen Viitamäessä syntynyt ja ikänsä asunut Nousiainen lähti isän matkassa metsätöihin kansakoulun jälkeen 16-vuotiaana vuonna 1969.
– Raivatttin Riitasensuolle ojalinjoja. Kuorittiin pöllit ja laitettiin kasaan ristikolleen. Jäi mieleen, kun suolla oli lakkoja niin että livetti. Ajoivat talvella puut hevosella pois.
Muutaman vuoden kuluttua Kari kävi neljä kuukautta metsäkoulua. Sekin jäi kesken kun piti lähteä armeijaan.
Ensimmäiset opit tulivat isältä. Moottorisahaa käytettiin vain kaatoon, karsinta tapahtui kirveellä.
– Sahat olivat niin painavia, että tämmöinen pieni mies sai vetää sitä perässä.
Päätyöllistäjä on alusta asti ollut metsänhoitoyhdistys.
– Alun oppi-isiä olivat Niemisen Ville ja Lähesmaan Martti. Ville opetti kädestä pitäen miten vesuria käytetään.
Kun ensimmäinen raivaussaha tuli, Kari karsasti vehjettä ja saha sai seisoa jonkin aikaa työmaan reunassa.
– Kerran sitten otin sahan käteen. Hyvä kun otin.

Työt vaihtelivat. Sulan maan aikaan tehtiin pääasiassa istutuksia ja raivauksia.
Talvella oli hakkuita niin kauan kunnes motot tulivat yhdeksänkymmenluvulla.
– Silloin saneerattiin jätkät pois. Hakkuista tehtiin hankalia kaikenlaisilla määräyksillä oksan paksuuksista sun muusta.
Kun työt vähenivät, Nousiainen ryhtyi Teuvo Kapasen kehotuksesta vuonna 1995 yrittäjäksi. Metsuria ei tosin meinattu hyväksyä yrittäjäksi, ennen kuin EU tuli ja muutti ohjeistuksia. Syntyi T:mi Urmakka.
– Nimi on Huttusen Tapanin keksintöä.
Yrittäjämetsurin oli helpompi työllistää itsensä. Yhdistyksen hommien lisäksi metsänhoitotöitä alkoi löytyä yksityisiltä metsänomistajilta.
Välillä on päässyt isompien puiden kimppuun motoille hankalissa kohteissa. Myös pihapuiden kaatoja on riittänyt.
Nousiainen on kiitollinen terveyden riittämisestä. Salaisuuksia ovat oikea työtekniikka ja kohtuulliset työajat.
Sopimus yhdistykselle on voimassa kevääseen, mutta tuskin Urmakka siihen lopettaa. Työtä on myös omissa metsissä. Vastapainoa tuo tärkein harrastus.
– Istun keittiön pöydän ääressä ja katson ikkunasta ulos. Suosittelen lämpimästi.

Urmakka tekee metsätöiden ohessa omasta metsästä polttopuita myyntiin.

Arvot ja ajat ovat puolessa vuosisadassa muuttuneet metsänhoidossa.
– Ennen silomänty oli arvokkainta, nyt lahopuu. Harsintahakkuut olivat kirosana, nyt muotia. Kirjanpainajat kyllä lisääntyvät kun tuulenkaadot jätetään metsään.
Kaksi periaatetta on Nousiaisen mukaan pysynyt:
– Puu katkaistaan tyvestä ja taimet istutetaan juuret maahan päin.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Harmittaako tammikuinen vesisade ja lumettomuus?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...