0

Hartauskirjoitus: Marraskuun mietteitä

Marraskuu on omasta mielestäni ollut monta kertaa se vuoden ikävin ja harmain kuukausi. Päivät ovat olemattoman lyhyitä, on sumua, pimeää, loskaa ja vesisadetta. Joku toinen nauttii pimeästä ja kynttilänvalosta ja hämäristä päivistä. Onneksi meitä on jokaiseen junaan. Ensi viikolla adventista alkaa sitten jo toisenlainen jakso, saa ihan luvan kanssa alkaa valmistautumaan kohti edessä häämöttävää joulun aikaa.

Meitä marraskuun tallaajia ei myöskään kirkkovuosi päästä helpolla. Kirkkovuoden viimeiset sunnuntait ovat aiheiltaan valvomisen sunnuntai ja tulevana pyhänä edessä oleva tuomiosunnuntai tai Kristuksen kuninkuuden sunnuntai, joksi päivää myös kutsutaan.
Meidän eteemme tuodaan viimeiset ajat ja Kuningas, joka oikeudenmukaisesti jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin. Ja se, minkä perusteella Kuningas tuomionsa langettaa, on melko lailla selvä. Uskon vahvuudesta ei puhuta, ei kirkossa käyntikerroista, tärkeintä on jokin aivan muu. Puhutaan sairaan luona tai vankilassa käymisestä, alastoman vaatettamisesta, nälkäisen ruokkimisesta. Asioita, jotka saavat ajatukset mietteliääksi ja pakottavat katsomaan peiliin.

Tuomiosunnuntai kuulostaa jo nimenä kunnioittavalta. Silloin ollaan peruskysymysten äärellä. Silloin kukaan meistä ei pääse piiloon muurien tai maskien taakse. Silloin itse Kaikkivaltias katsoo meitä ja tuomitsee oikeudenmukaisesti. Jeesus – kuinka usein minä olen kulkenut sairaan ohi? Niin paljon olen jättänyt tekemättä. Ja toisaalta: niin monella turhalla asialla päiväni täyttänyt. Jos tuomitset meidät ihmiset tekojemme, ajatustemme tai epäitsekkyytemme mukaan, ei minulla ole taivaaseen asiaa.

Niin – taivaaseen ei minulla olisi asiaa ilman armoa. Sen varassa täällä joutuu riippumaan kiinni. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Jumalan on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tuon sanoman varaan kannattaa jättäytyä. Vaikka me ihmiset tuomitsemme täällä toisiamme välillä erittäin raa’asti ja julmasti, niin Jumala katsoo meitä ristinmuotoisten silmälasien läpi.
Jeesus, jonka syntymää saamme alkaa pian odottamaan, tuli maailmaan tuomaan rauhan ja pelastuksen. Jos tuo pelastus perustuisi omiin tekoihimme tai ansioihimme – huonosti meidän kävisi. Onneksi pelastus on tänäänkin vielä yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Hän on se kivijalka, jonka varassa meitä odottaa tuomionkin jälkeen ikuinen elämä ja taivaan koti. Sen kodin valoa saamme tuoda ympärillemme, vaikka sitten sumun ja hämärän keskellä kulkiessa.

Leena-Susanna Mikkonen
Kesälahden
aluekappalainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Osallistutko Kauneimmat joululaulut -tapahtumiin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...