0

Taavetti Inkisen tarina

Muutamia kuukausia sitten kerroin Karjalan matkan innoittamana Larin Paraskesta. Samalta matkalta jäi mieleen toinenkin henkilö, jonka elämäntarina ansaitsee tulla kerrotuksi.
Taavetti Inkinen, suomalainen maanviljelijä oli syntynyt 1843 Kuolemajärvellä. Aikalaisensa tunsivat hänet taitavana, työteliäänä ja oikeudenmukaisena miehenä. Kirjoitustaitoisena hän toimi pitäjänsä lukuisissa luottamustehtävissä toimittaen talonjakoja ja perunkirjoituksia. Myös käräjät tulivat hänelle tutuiksi lautamiehenä olon aikana.
Inkisen kotikonnuilla oli Kotilampi-niminen 68 hehtaarin laajuinen lietealue, jonka ympärillä oli satojen hehtaarien suoalue. Tarmokkaana viljelijänä hän innosti talonpoikia ottamaan alueet viljelykseen. Miehet innostuivat asiasta, ja kuvernööriltä haettiin lupaa alueen kuivattamiseen.

Kun lupa oli saatu, ojan kaivaminen aloitettiin. Oli vuosi 1892. Alussa Inkisellä oli apunaan neljä talonpoikaa. Alkuaikoina miehet kaivoivat innoissaan sillä tulossa olisi lisää peltoa, ja sitä mukaa leveämpää leipää ja toimeentuloa koko kyläkunnalle. Vähitellen apumiehistä yksi toisensa jälkeen väsyi ja lopetti kaivamisen. Viisi vuotta Inkinen puursi yksinään vieden alkamaansa urakkaa loppua kohti.
Oja valmistui kymmenen metriä leveänä ja kolme kilometriä pitkänä 1912 ja vesi alkoi virrata Kotilammesta mereen. Sen pohja ei kuitenkaan soveltunut viljelykseen, mutta suoalueilta peltoa tuli lisää 247 hehtaaria. Se jakautui 45 talolliselle ja kymmenelle muualla asuvalle. Taavetti Inkinen sai työnsä palkaksi valtiolta 1000 markkaa. Kuivatuksen alulle panija kuoli 73 vuoden ikäisenä muutaman vuoden kuluttua ojan valmistumisen jälkeen.

Taavetti Inkisen työn muistoksi Viipurin Maanviljelysseura ja Kuolemajärven Maamiesseura pystyttivät muistomerkin, jonka oli suunnitellut viipurilainen arkkitehti Jalmari Lankinen. Muistomerkin toisella sivulla oli Juho Kurjen kirjoittama teksti: ”Suomalainen sisu sitkuin tässä työn vei sankaruuteen. Koko kotiseudullensa aukoi ovet onnekkuuteen”.
Vuosien saatossa muistomerkin kivipaasi oli kadonnut, mutta sen jykevä alustarakennelma oli säilynyt. Kun kaivajan syntymästä oli kulunut 150 vuotta, muistomerkki paljastettiin entisen mallin mukaisesti uusittuna 1993.

Taavetti Inkisen elämätyö elää edelleen. Talvisodassa Mannerheim-linja kulki Inkisen kaivamaa Ahviojaa pitkin. Oja toimi myös sodan aikana erinomaisena panssariesteenä, ja muistomerkin suojassa kerrotaan toimineen suomalaisen konekivääriaseman. Alueella asuvat nykyiset venäläiset asukkaat ottavat joesta talousvetensä, veden kerrotaan olevan puhdasta ja kirkasta.
Suomalaiset ovat vuosisatojen saatossa kunnostautuneet mitä ihmeellisimmissä töissä ja tapahtumissa ympäri maailman. Taavetti Inkisen elämäntyö on yksi niitä suuria urotekoja, joka on jäänyt elämään tuleville sukupolville. Se kertoo meille toteutuneesta unelmasta, mutta myös siitä, että sen toteuttaminen on vaatinut valtavan määrän suomalaista sisua ja uskoa huomiseen.

Enni Holi
Punkaharjulainen
harrastajakirjoittaja

Viikon kysymys

Osallistutko Kauneimmat joululaulut -tapahtumiin?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...