0

Lintumetsä vertaansa vailla- Varmonniemestä löytyy valtakunnallisesti merkittävä tikkametsä

Varmonniemen tikkametsä osoittautuu jo heti kättelyssä maineensa veroiseksi. Kun auto on jätetty alueen ainoan virallisen opastetaulun eteen parkkiin ja ovet avattu, kuuluu läheltä jo valkoselkätikan ääni. Kesälahtelainen lintuguru Kimmo Martiskainen ottaa suunnan ääntä kohti ja matka koivuvaltaisen sekametsän uumeniin alkaa.
Martiskainen ehtii jo harmittelemaan äänihoukuttimen eli atrapin kotiin jäämistä, mutta tuuria taitaa olla tällä kertaa matkassa. Ääni lähenee ja silmät haravoivat latvuksia tiivisti.
Ensimmäinen havainto lentävästä valkoselkätikasta tehdäänkin pian. Parkkipaikalta on kuljettu minuutti tai kaksi, matkaa sinne lienee vain parisen sataa metriä. Hetimmiten paikallistuu jo pesäpaikkakin ja pääsemme todistamaan, kun valkoselkätikka ruokkii poikastaan.

Valkoselkätikka – Dendrocopos leucotos – on luokiteltu WWF:n mukaan Suomessa vaarantuneeksi. Viime vuosina pesiä on löydetty vain alle 150.
Kanta on vähentynyt 1950-luvun lopulta lähtien yli 90 prosenttia. Välitön kannan taantuminen näyttää pysähtyneen, mutta laji on edelleen uhanalainen ja vaatii suojelutoimia säilyäkseen.
Kesälahden Varmonniemi on poikkeuksellinen alue, sillä siellä valkoselkätikkoja viihtyy.
Eivätkä ne suinkaan liihottele rankojen lomassa yksin. Martiskainen kertoo, että kymmenien hehtaarien kokoisella suojelualueella pesii edustusta maamme kaikista muistakin tikkalajeista.
– Käpytikka, pikkutikka, palokärki, pohjantikka, harmaapäätikka.. myös käenpiikakin. Kaikkia näitä lajeja tavataan tällä alueella, Martiskainen kertoo.
”Katalogi” on Martiskainen mukaan poikkeuksellinen koko maan mittakaavassa. Martiskainen sanoo, että Varmonniemi on yksi maamme merkittävimmistä tikkametsistä, hyvin mahdollisesti jopa kaikkein merkittävin.
Tietyllä tavalla alue on kuitenkin jäänyt varjoon, sillä esimerkiksi tutkimustoimintaa alueelle ei ole juurikaan kohdennettu.
– Valkoselkätikka on myös niin sanottu sateenvarjolaji. Missä tämä laji pärjää, siellä tulevat toimeen monet muutkin uhanalaiset alaji.
– Lisäksi täällä on erittäin runsas ja monipuolinen lintukanta muutoinkin. Esimerkiksi pähkinänakkeli sekä eri pöllöt ja haukat pesivät täällä. Rannantuntumassa viihtyvät eri lajit kuten laulujoutsen ja kaulushaikara. Muitakin eläimiä tavataan usein, kuten mäyriä ja supikoiria.

Varmonniemi kuuluu Pyhäjärven tikkametsät-nimiseen Natura-alueeseen. Varmonniemen lisäksi siihen kuuluvat esimerkiksi alueet Havukkasaaressa, Kontiosaaressa, ja Pöllälänniemessä. Natura-alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.
Rauhoittaminen on edennyt viime vuosikymmenten aikana vaiheittain perustamalla alueelle yksityisiä luonnonsuojelualueita. Kolmen aiemman luonnonsuojelualueen vaiheet on kirjattu opastauluunkin. Ensimmäinen tehtiin vuonna 1987, seuraava 1993 ja kolmas vuonna 2005. Tavoitteena on uhanalaisten eliölajien lisäksi vanhan metsän suojeleminen.
Martiskainen sekä maa-alueita alueella omistava Toivo-Matti Immonen kertovat, että viimeisin lisäys on kuitenkin niin tuore ettei sitä alueen painotuotteessa vielä näy. Se tehtiin viime kesänä.
– Varmonniemessä pelkästään on nyt päälle 70 hehtaaria suojeltua aluetta.

Valtaosa alueesta on vanhaa lehtipuuvaltaista metsää – tarkemmin koivuvaltaista vanhaa kaskimetsää, jossa esiintyy runsaasti lahopuuta.
Kaskikoivikoita kuvaillaan arvokkaiksi perinnemaisemiksi. Kaskiviljelyn ja metsälaidunnuksen loputtua ne ovat katoamassa suomalaisesta maisemasta.
Metsät ovat nimenomaan päätekijä siihen, että alueen lajikirjo on poikkeuksellinen. Siellä viihtyvät monet lahopuulla elävät ja niistä ravintonsa saavat lajit linnuista hyönteisiin ja jäkäliin.
– Täällä on monen ikäistä ja kuntoista puustoa. Esimerkiksi juuri tikat etsivät usein ravintoa maarungoista.

Alueella pääsee liikkumaan jokamiehen oikeuksien mukaisesti kuka hyvänsä. Suojelupiirteitä tulee kuitenkin kunnioittaa.
Lintuhavaintoja tavoittelevien kannattaa Martiskaisen mukaan lyöttäytyä joko kokeneemman harrastajan matkaan tai lähteä paikallistamaan lintuja äänten perusteella.
Parhaiten havaintoja pääsee todennäköisesti tekemään silloin, kun löytää käytössä olevan pesän.
Useat potentiaaliset paikat ovat pienen kävelymatkan päässä teistä, jopa aivan autoteiden varressa.
Puista löytyy useita uudempia ja vanhempia pesäkoloja, joiden tarkkailu voi tuottaa tulosta. Lisäksi alueella on lukuisia linnunpönttöjäkin.
Siihenkin kannattaa varautua, ettei harvinaisimmista lajeista välttämättä näe silmäystäkään. Martiskainen tietää sen kokemuksensa pohjalta hyvin.
– 80-luvun alusta lähtien olen käynyt täällä ja Kesälahden muissa metsissä lintuja tarkkailemassa. On mahtunut mukaan niitäkin kertoja, että tuntikaupalla on etsinyt merkkejä tikoista, eikä silti ole tullut yhtään havaintoa.
Tulevana kesänä alueella liikkuvien on hyvä tietää se, että alueelle tuodaan laiduntamaan lehmiä ja sen vuoksi aluetta on osin aidattu sähkölangalla. Portteja kuitenkin löytyy hyvin eikä laidunnus estä liikkumista. Laiduntamisessa on kyse projektista, joka tähtää alueen metsien ennallistamiseen.

 

Lapinpöllö on asettunut majaksi vanhaan hiirihaukan pesään.

 

 

Kimmo Martiskainen on liikkunut Varmonniemen suojelualueella jo 1980-luvulta lähtien.

Viikon kysymys

Käytätkö lähiliikuntapalveluja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...