0

Päivähoidossa pieni on kaunista

Äitienpäiväperinteen juuret ovat 1800-luvun Yhdysvalloissa, mahdollisesti jopa antiikin Kreikassa, mutta Suomessa juhlapäivää on vietetty lähes koko itsenäisyyden ajan, vuodesta 1918 lähtien. Virallinen liputuspäivä se on ollut vuodesta 1947 alkaen.
Juhlapäivä, liputus, presidentin myöntämien kunniamerkkien jakaminen ja muut päivään liittyvät perinteet kertovat kasvatustyön arvostuksesta ja kasvattamisen merkityksen tunnustamisesta.
Vanhustyön ohella lasten kasvatus lienee tärkeimpiä tehtäviä, mitä ihminen voi osakseen saada. Se, miten ja missä kasvattaminen tapahtuu, on myös iso yhteiskunnallinen kysymys, jota maan hallitustasolla linjataan.
Tällä hetkellä maassa on isot paineet työurien pidentämiseen ja sen myötä pienten lasten vanhemmatkin halutaan entistä tehokkaammin sorvien ääreen tuottavaan työhön. Kotona ja päivähoidossa tapahtuvaa lasten kasvatusta pohditaan myös sukupuolten tasa-arvokysymyksenä, sillä antelias kotihoidontukijärjestelmä syrjäyttää naisia työelämässä.
Niin sen ei pitäisi olla, vaan miehet pitäisi saada nykyistä pidemmille vanhempainvapaille, oli keinoina sitten keppiä tai porkkanaa. Myöskään vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia ei pitäisi kaataa lähes ainoastaan äidin työnantajan niskaan, kuten vielä nykyisin tapahtuu.
Työmarkkinoiden ja sukupuolten välisten kädenvääntöjen keskellä pitäisi keskiössä pitää kasvattamisen kohde, eli pieni lapsi. Haastateltavamme lastentarhanopettaja Heli Okkonen pitää alle kolmevuotiaan lapsen parhaimpana paikkana kotia ja oman vanhemman hoivaa.
Toiseksi paras hoitopaikka pienelle lapselle on pieni ja turvallinen hoitoryhmä, jossa hoitajat pysyvät eivätkä vaihdu. Näitä yksinkertaisia muistisääntöjä noudattaen päättäjät voivat onnistua hoivan järjestelyissä sekä kunnissa että valtakunnan tasolla.

Viikon kysymys

Aloitatko syksyn tullen uuden harrastuksen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...