0

Esiliinan tarinaa

Esiliina on kuulunut suomalaisen naisen puvustoon pakanuuden ajoilta saakka. Tuhat vuotta sitten esiliina oli puvun tärkeä osa, joka kuului jokaisen naisen vaatevarastoon. Se oli myös vaate, joka oli osa juhla-asua. Tuolloin hameen helmat olivat pitkiä ja leveitä ja esiliinat ulottuvat kymmenen senttimetriä hameen helman yläpuolelle.
Entisaikaan esiliina oli siveyden suojavaate, kunniallisen naisen merkki. Uskottiin, että esiliinaton nainen on siveetön. Ilman esiliinaa nainen ei saanut todistaa käräjillä. Esiliina oli myös naimisissa olevan naisen tunnus ja opetusväline, jonka avulla opetettiin puhtauskasvatusta ja naisena olemisen mallia.
Renessanssin aikana pitsikoristeet yleistyivät säätyläisnaisten esiliinoissa. Ylellisyysasetukset myöhemmin rajoittivat pitsien ja ostokankaiden käyttöä. Pitsit kuuluivat yläluokkaan ja ne saivat koristaa vain huiveja ja päähineitä.

Jossain vaiheessa muoti muuttui ja esiliinasta tuli palvelusväen merkki. Herrasrouvat eivät voineet julkisesti esiintyä esiliina edessä. Esiliinat myös yksinkertaistuivat. Perinteinen esiliina oli taskuton ja se on aina kuulunut kansallispukuun. Aiemmin miehistä vain sepät ja kengittäjät käyttivät esiliinoja. Niiden materiaali oli nahkaa.
Sodan jälkeen otetuissa luokkakuvissa tyttöjen kouluasuun näyttää kuuluneen esiliina. Se suojasi likaantumiselta niitä vähiä vaatteita, joita pula-aikana saatiin hankittua.
Esiliinan valmistus kuului myös peruskoulun opetussuunnitelmaan. Tutkiskelin taannoin tyttäremme ala-asteella valmistamaa esiliina, joka löytyi komeron hyllyltä. Pyöreähelmainen esiliina oli valmistettu puuvillakankaasta, jonka punaisella pohjalla on pieniä, valkoisia sydämiä.
Koko helman matkalla reunoja kiertää rypytyskaistale. Rypytyksen tasaiseksi saaminen on vaatinut oppilaalta melkoisia ponnistuksia.

Olen essuihmisiä. Ruuanlaittoon valmistautuessani ensimmäisenä sitaisen esiliinan eteeni. Lapsesta saakka esiliinaan tottuneena tuntuu kuin ei osaisi työskennellä keittiössä ilman suojavaatetta. Esiliina edessä voi huoleti tuprutella jauhoja tai häärätä hellan edessä, eivätkä muut vaatteet likaannu.
Muumien satavuotisjuhlan kunniaksi Finlayson toi markkinoille muumikankaan, josta valmistettua esiliinaa en voinut olla ostamatta. Siihen sonnustaudun silloin kun meillä on ruokavieraita.
Omien esiliinojen valikoimaa katsellessa toteaa sen valtavan historian, mikä noihin, sinänsä vaatimattomiin vaatekappaleisiin sisältyy. Niiden katselu on vuosikymmenten vaeltelua oman historian havinassa.

Jossain vaiheessa esiliinan käyttö väheni, mutta nykyään myynnin kerrotaan olevan vahvassa nousussa. Marimekon sivuilla on laaja valikoima myynnissä olevia esiliinoja. Tuskin ne niin runsaslukuisina esillä olisivat, ellei niistä olisi runsasta kysyntää ja kaupallista tuottoa.
Tässä ajassa, jossa energiaa ja vettä voisi säästää, suojaavan esiliinan soisi kuuluvan jokaisen keittiössä hääräävän ruuanlaittajan vakiovarusteisiin ja jokaisen äidin antamaan siisteyskasvatukseen.

Enni Holi
Punkaharjulainen
harrastajakirjoittaja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Äänestätkö eurovaaleissa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...