0

Kohtaamispaikka: Tappiosta ja Itkusta ihmettelyyn ja iloon!

Hiljaisen viikon raamatullinen kertomus on samalla kertaa traaginen, dramaattinen ja inhimillinen. Palmusunnuntaina Jeesus ratsastaa juhlittuna Messiaana Jerusalemiin. Muutamaa päivää myöhemmin hän syytettynä, tuomittuna ja hylättynä ja sitten häväistynä ja ristiinnaulittuna.
Meidän elämässämme ”draaman kaari” ei ole useimmiten noin raju, mutta samoja aineksia ihmisen elämään sisältyy. On voittoja ja menestystä ja on tappion karvasta kalkkia. On juhlaa ja riemua sekä menetyksiä ja suruja.

Tällä hiljaisella viikolla mietin pitkäperjantain tunnelmia vaikkapa siinä perheessä, joka menetti tulipalossa kolme lastaan. Mietin, voiko mikään pääsiäisen ilosanomassa tuoda valoa ja lohtua tuollaisiin tilanteisiin, suruihin ja menetyksiin. Ehkä ei voi, ei ainakaan heti, mutta ehkäpä ajan myötä pääsiäisen sanoma voi tuoda valoa ja lohtua tuohonkin käsittämättömältä tuntuvaan suruun ja menetykseen!
Kristillisen uskon kummallisuus ja samalla hienous on siinä, että syvimpään tappioon kätkeytyy Jumalan pelastavan toiminnan huipennus. Tappiolla oli merkitys, koska se oli samalla lunastus ja vapautus meille synneistämme sekä pahan ja kuoleman vallasta. Syvimmän tappion, ristin, pelastavan merkityksen vahvisti ylösnousemuksen aamu.

Risti, tappio ja kuolema on järjellemme helpompia uskoa todeksi, mutta ylösnousemus on järkemme ja tämän maailman lainalaisuudet ylittävä ihme. Se ihme johti kristillisen uskon ja kirkon syntyyn. Pelästyneistä ja henkensä kaupalla paenneista opetuslapsista tuli Jeesuksen ja ylösnousemuksen rohkeita todistajia. Sekin on ihme, joka voi nousta vain ylösnousemuksen ihmeestä.
Ehkä luomakunta auttaa meitä ylösnousemuksen ihmeen ymmärtämisessä. Keväällä pienistä iduista kasvava uusi elämä tuntuu myös ihmeeltä, kun sitä ennen kaikki näyttää kuolleelta.
Jeesuskin vertasi omaa tietään vehnänjyvän tiehen: ”Jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole niin se vain yhdeksi hyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon” (Joh. 12:24). Jeesus ”vehnänjyvänä” tuotti runsaan sadon eli uuden toivon, anteeksiannon ja vapautuksen meille.

Kiirastorstain ja pääsiäisen messun ehtoollisessa Jeesuksen tuottama ”sato” on meidän nautittavana. Salatulla mutta todellisella tavalla Kristus on läsnä ja antaa meille leivässä ja viinissä itsensä, puhtautensa, pyhyyteensä – ja ikuisen elämän! Pääsiäinen on matka tappiosta ja itkusta ihmettelyyn ja iloon! – Siunattua ristin ja ylösnousemuksen Pääsiäistä! Tervetuloa kirkkoon!

Toivo Loikkanen
Kirjoittaja on rovasti ja
Kerimäen aluekappalainen

Viikon kysymys

Äänestätkö eurovaaleissa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...