0

Ystävyys on yhteinen asia

Ystävänpäivän eli Pyhän Valentinuksen päivän vietto on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Roomasta. Taustalla on useita pyhimystarinoita.
Yksi niistä kertoo Valentinuksen olleen rakastavaisten nimikkopyhimys siksi, että hän neuvoi nuorukaisia kieltäytymään sotapalveluksesta ja olemaan rakkaittensa luona.
Roomalaiset sotapäälliköt eivät moisesta neuvosta pitäneet ja hän sai kuolemanrangaistuksen. Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen muistopäivä. Toinen heistä oli piispa, toinen pappi.
Ystävänpäivää Suomessa on vietetty jo 1980-luvulta saakka vaikka päivä tuli virallisesti kalenteriin vasta 1996. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. Se muistuttaa ystävistä, rakkaistamme, jotka ovat tärkeitä elämässämme.

Pari vuotta siten sain sähköpostiini viestin tuntemattomalta henkilöltä pääkaupungista. Hän lähestyi minua todeten, että ”sinä et tunne minua, mutta kaikki Puruvesi-lehden lukijat tuntevat sinut.” Kipinän yhteydenottoon hän kertoi saaneen lukiessaan juttuani, joka kertoi Astrid Lindgrenin kirjoittamasta kirjasta ”Sotapäiväkirjat”.
Tuosta viestistä alkoi tutustumisemme. Varsin pian sain havaita, että tuntematon ystäväni on kulttuuripersoona, jolla riittää voimia osallistua erilaisiin juhliin ja tapahtumiin, joihin minäkin viestien kautta pääsen osalliseksi.
Sanotaan ystävyyden olevan silta laveampaan maailmaan. Omaa ystäväpiiriä ajatellessa itse kukin huomaa kuinka ystävät omalla persoonallaan ja kokemuksellaan avartavat maailmakuvaa. Ystävien erilaiset luonteenpiirteet tekevät ystäväpiiristä niin antoisan kuin mitä se kullakin tällä hetkellä on.

Usein koen omantunnon kolkuttelua siitä, että en ole tarpeeksi muistanut ystäviäni. Muutama vuosi sitten päätimme järjestää kultahääpäivämme tiimoilta juhlahetken, johon kutsuimme mukaan vanhat ystävämme. Monet heistä olivat olleet elämäpolkuamme rikastuttamassa jo avioliitomme alusta saakka. Mukana olivat puolisoineen lapsuudenystävät, hääpukuni ompelija ja työnantajani nuoruusvuosiltani muutamia mainitakseni.
Juhlahetki pitkäaikaisten ystävien ja muisteluiden parissa oli ikimuistoinen. Tuosta joukosta moni on jo poistunut. Muistojen voima on hämmästyttävän vahva. Ne kuljettavat nopeasti irti arjesta.
Suomalaisen kulttuurin ongelma on, että me olemme tunteiden ilmaisussa nuukaa porukkaa. Sanavarasto on huono ja rohkeus tunteiden ilmaisuun puuttuu. Liian harvoin tulee kerrottua ystävälle kuinka tärkeä osa hänellä on elämässämme. Siksi pienet teot ovat tärkeitä.

Ystävyyden arvon parhaiten ymmärtää ikääntyessään kun elämän kiireet hellittävät ja on aikaa ajatella ja kertailla menneitä. Usein iltaisin unta odotellessa viivähdän ystäviemme luona, yhdessä vietetyissä tuokioissa. Nuo hetket ovat helmiä, joita aika vain kirkastaa.
Lainaan tähän loppuun pienen runonpätkän. ”Ystävät ei aina kuulu ei näy, kyllä ne silti mielessä käy. Vaikka ei aina muistakkaan soittaa, tieto olemassaolosta murheen voittaa. Hyvää ystävänpäivää.”

Enni Holi
Punkaharjulainen
harrastajakirjoittaja

Viikon kysymys

Muuttaako valoisa aika unirytmiäsi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...