Ollin oppivuodet nauhalle ja talteen – ensimmäinen kunnanjohtaja oli näköalapaikalla Kerimäen vahvan kehityksen vuosikymmeninä

Savonlinnan pääkirjasto Joelin takaosasta löytyy rauhallinen huone, jossa on hyvä vaikka muistella menneitä.
Vuodesta 1972 vuoteen 2003 Kerimäen kunnanjohtajana toiminut Olavi Grönholm on tullut haastatteluun. Kerimäkeläinen toimittaja ja maatalousyrittäjä Matti Turtiainen on lupautunut Kerimäen historiahankkeen vapaaehtoiseksi haastattelijaksi ja Savonlinnassa asuva Grönholm on seuraava kohde.
Allekirjoitus suostumuslomakkeeseen, nauhuri pöydälle ja muistelot voivat alkaa.

Grönholm onkin yksi keskeisistä haastateltavista, kun haetaan tietoa itsenäisen Kerimäen viimeisistä vuosikymmenistä. Kun tarkemmin katsotaan, Kerimäki eli satoja vuosia varsin tasaista maatalousvaltaisen pitäjän elämää ilman suurempia kehitysharppauksia.
Seitsemänkymmenluvulta alkaen alkoi sitten tapahtua, niin kirkonkylässä kuin sivummassakin. Kunnanjohtaja näki ja oli mukana kehityksessä pelipaikalla.
Pielaveden, Joroisten ja Karttulan kautta Kerimäelle sen ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi lumpsahtanut nuori kunnallismies tuli maailman suurimman puukirkon pitäjään varsin sokkona.
– Kaunis luonto ja Puruvesi yllättivät. Elämä kunnassa vaikutti tasaiselta ja maaseutumaiselta.

Tuore kunnanjohtaja alkoi pureutua kunnan kehittämiseen. Pitkäaikainen työpari, silloinen kunnansihteeri Alvi Levonen kertoi, että asunto- ja tonttikauppa eivät oikein käy.
– Todettiin, että kehittämistavoitteiden on löydyttävä maankäytöstä sekä asunto- ja tonttipolitiikasta. Käytiin läpi keskeiset maa-alueet ja pistettiin kaavoitus sekä maanhankinta käyntiin.
Kunta osti kirkonkylän ympäriltä peltoja perä perää.
– Suuri nousu alkoi, kun Matinniemestä ostettiin ”kultahammaskylän” alue. Alvi tosin tuumasi, että eihän siellä ole kaikilla edes tekohampaita.
Parhaimmillaan yhdellä kertaa oli hyväksyttävänä seitsemäntoista tonttikauppaa. Kerimäki kasvoi voimalla.
– Vetovoima perustui edullisiin tontteihin, luontoon ja maaseutumaisemaan. Vuokra-asuntojakin tehtiin. Suurin osa muuttajista tuli Savonlinnasta ja nettopendelöinti lisääntyi.

Samalla alkoi kasvaa kirkonkylän teollisuusalue. Haastattelu etenee elinkeinoelämän kehitykseen, joka oli Grönholmin mukaan kovinta juuri kahdeksankymmenluvulla.
Herttua nousi jo seitsemänkymmenluvun puolella, mutta sitten tuli kunnankohennuskampanja ja sen myötä Kerimaan lomamökkimessut.
Kerimaan alkuvuodet eivät menneet taloudellisessa mielessä ihan putkeen. Konkursseista huolimatta lomakylä jäi olemaan ja kasvamaan saaden myöhemmin kupeelleen Kerigolfin. Grönholm nostaa juuri edesmenneen Matti Laamasen esiin yhtenä voimallisena elinkeinoelämän kehittäjänä.
– Maksoihan se kunta niitä takauksia, mutta Kerimaa toi kunnalle kuitenkin valtavasti mainosta ja positiivista imagoa.

Teollisuusalueellekin tuli isoja työllistäjiä, Finnkeri, Kerimet ja sitten Sahakuutio.
– Sahakuution saaminen Kerimäelle oli lottovoitto. Oli yhteyksiä Tapio Parviaiseen, jolla oli saha Kiihtelysvaarassa. Saha oli luontevaa yritystoimintaa Kerimäelle, jonka ympäristössä riitti puuta.
Grönholm muistaa, että maakaupoissa oli aina omaa vääntöään. Kunnanjohtaja sai aika ajoin myös epäileviä puhelinsoittoja, mutta se kuului asiaan.
– Joka asiassa on aina kaksi päätä kuin makkarassa. Oli arvostelijoitakin, mutta suuret päätökset tehtiin kuitenkin aina yksimielisesti.
– Poliittinen elämä oli vaihtelevaa ja löytyi kaikenlaisia vivahteita. Pohjimmaisena oli silti yksimielisyys kehittää kuntaa eteenpäin.

Kaikkia hankkeita ei saatu maaliin. Jäähallia puhuttiin ja puuhattiin voimakkaasti ja paikkavaihtoehtoina olivat nykyisen kiekkokaukalon alue tai Herttuan ympäristö. Halli jäi rakentamatta.
– Jäähallihanke kaatui yleiseen vastustukseen, arvioi Grönholm.
Toinen suuri, haaveeksi jäänyt hanke oli Suomen järvikalastusmuseo.
– Museon eteen tehtiin valtavasti työtä, mutta se pysähtyi rahoitukseen ja museoalan tulevaisuudennäkymiin, Järvikalastusmuseota ei pidetty realistisena.
Ku naapurit rakensivat komeita uusia pytinkejä kunnanvirastoiksi, Kerimäellä tilaongelma ratkesi lopulta itsestään kun valtion virastotalo tyhjeni. Rakennushallitus otti yhteyttä kuntaan ja neuvottelujen jälkeen päädyttiin kauppoihin.
Haastattelussa käydään läpi myös terveyskeskusta, kouluverkkoa ja kunnan isoja vesihuoltoinvestointeja ja paljon muutakin. Aikanaan toiminut Itä-Savon kuntayhtymä ei saa Grönholmilta kehuja.
– Aikaansaamatonta yhteistyötä. Kokouksia riitti, mutta ei saavutuksia. Puuttui vahva vetäjä, Savonlinna ei ollut tarpeeksi vahva kuntakeskus.

Entäpä sitten kuntaliitos? Tuolloin jo kotvan aikaan eläkkeellä ollut kunnanjohtaja sanoo seuranneensa ratkaisua murheellisella mielellä.
– Ehdot olisivat voineet olla tiukemmat, paremmin puolia pitävämmät. Koin että elämäntyöni meni siinä hukkaan.
Kerimäkeläisyys iskostui silti Olavi Grönholmiin tiukasti.
– Arvostan että Kerimäki-nimeä käytetään edelleen ja se halutaan säilyttää.
Ja nauhuri kiinni.

 

Kerimäen historiahanke edennyt haastatteluihin

 

Kerimäen lähihistoriaan liittyvän muistitiedon taltioiminen on jo hyvässä vauhdissa.
Kerimäen Historiaseuran mittavalla haastatteluhankkeella kootaan tietoa Kerimäen historiasarjan kolmatta osaa varten.
– Haastatteluja on nyt tehty alun toistakymmentä, joten aika alkuvaiheessa vielä ollaan, mutta jatkuvasti kertyy lisää. Huhtikuun loppuun mennessä päästäneen tavoitteena olevaan 70-80 haastatteluun, arvioi Historiaseuran puheenjohtaja Kari Rannanpiha.
Viime syksynä alkanut haastatteluhanke sai EU:n Leader-rahoitusta Piällysmies ry:n kautta. 40 000 euron hankkeeseen tulee EU-rahaa 11 760 euroa, Suomen valtion osuutta 10 640 euroa ja kuntarahaa 5 600 euroa. Talkootyöllä rahoitetaan loput 12 000 euroa.
Haastattelut tehdään paikallisin talkoovoimin ja haastattelijoita on kymmenkunta.
Suunnitteilla olevassa Kerimäen Historian III osassa keskitytään kunnan itsenäisyyden viimeisiin vuosiin 1981-2012.

Hankkeeseen on kilpailutuksen kautta ostettu asiantuntijapalvelu joensuulaiselta filosofian tohtori Helena Hirvoselta, joka toimii nykyään pääasiassa freelance-tutkijana.
Hirvosella on vahva kytky Kerimäkeen: hän on syntyisin Kumpurannan Kiiskisiä.
– Mielenkiintoinen hanke, itsekin olen palannut sen myötä lapsuuden muistojen pariin. Moni haastateltava on tuttu, vaikka olen pitkään ollut pois Kerimäellä. Ei kotiseutu lähde ihmisestä mihinkään, sanoo Hirvonen.
Helena Hirvonen on työskennellyt pitkään historian tutkimuksen parissa ja ollut myös kirjoittamassa kuntahistorioita.
Kerimäen Historiaseuran hankkeessa Hirvonen on tähän mennessä ollut lähinnä ohjeistamassa haastattelijoita teemahaastattelujen tekoon.
Historia-aineiston keräämiseen haastatteluina liittyy paljon huomioitavia yksityiskohtia, aina vaitiolovelvollisuudesta ja tietosuojasta tekniseen tallentamiseen ja aineiston säilyttämiseen.
– Haastattelijat tekevät tässä tapauksessa työtä tulevan tutkijan puolesta. Tavoitteena on saada tallennettua tietoa, kun ihmiset ovat vielä elossa ja muistavat kyseisiä asioita. Urakka on iso ja vastuullinen.

Hirvonen tähdentää historiikkien ja oikeiden historioiden välistä eroa. Historiikit ovat tavallaan väljemmin tulkittua ja kirjoitettua muistitietoa, mutta oikeassa historiatutkimuksessa prosessi on tarkempi. Kaikkeen tietoon pitää löytyä lähdeviitteet.
– Oikea historia ei ole mielipiteitä, vaan faktatietoa. Tässä vaiheessa kerätään suullista aineistoa, mutta lopullisen historian kokoaminen perustuu paljon muuhunkin aineistoon, kuten pöytäkirjojen, muiden asiakirjojen ja sanomalehtien tutkimiseen.
Kun haastattelut saadaan tehtyä, kevään aikana mietitään aineiston järjestely. Litterointi eli haastattelujen puhtaaksi kirjoittaminen ei sisälly vielä nykyiseen hankkeeseen.
Hirvonen sanoo, että menneisyyttä ei voi konstruoida täydellisesti, jonka vuoksi tietoa pitää hankkia monilla eri tavoilla. Aiempaan kirjallisuuteen tukeutuminen on yksi väylä.
– Tutkija etsii myös suuria linjoja ja paikallinen tieto sidotaan laajempiin kaariin. Haastattelut ovat yksi osa palapelin kokoamista. Tutkijan on pyrittävä ristivalotuksella mahdollisimman totuudenmukaiseen kuvaan.

Kerimäellä haastatteluja tehdään suunnitelluilta osa-alueilta teemoittain.
Tietojen keruun kohteina ovat ennen muuta sosiaali- ja terveydenhuolto, elinkeinoelämä sekä koulutus, kulttuuri, vapaa-aika ja kolmas sektori.
Kerimäen maakunnallista asemaa, taajamia ja kuntaliitoksen merkitystä valotetaan ja aihelistalla ovat myös kunnan hallinto ja seurakunta.
– Tietoa pyritään saamaan myös tasapainoisesti eri ajanjaksoilta.
Historiaseuran tavoitteena on aikanaan synnyttää ihmisiä kiinnostava teos, josta löytyy mielenkiintoisia tarinoita. Helena Hirvonen pitää päämäärää hyvänä.
– Tieteellisen tiedonkin voi kirjoittaa niin että jokainen lukija ymmärtää. Kuntahistorian pitäisikin olla sellainen, että se kiinnostaa tavallista kuntalaista ja kirja tarttuu käteen kutsuen lukemaan.

Kommentteja aiheesta “Ollin oppivuodet nauhalle ja talteen – ensimmäinen kunnanjohtaja oli näköalapaikalla Kerimäen vahvan kehityksen vuosikymmeninä

  • 17.2.2019 at 11:31
    Permalink

    Maakuntauudistuksen ja sote-keskustelujen aikana aluetalouden kestävän kehityksen kannalta merkittävä projekti nimenomaan oppimisen kannalta.

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Joko lunta on maassa riittävästi

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...