Seppänen oli Siiranmäen kauhu – punkaharjulainen sotamies tuhosi yhden vuorokauden aikana kuusi vihollispanssaria

Tasainen jyskytys kuuluu linja-auton pyöristä, kun hiljakseen ajamme lähes viivasuoraa betonilaatoista tehtyä tietä. Jyskytyksen aiheuttavat laattojen liitoskohdat.
Olemme Kivennavalla, Karjalankannaksella kesällä 2018. Tie on jäänne kylmän sodan ajoilta, se johtaa hylättyyn ohjustukikohtaan. Oikealla puolellamme peltoaukean takaa ilmestyy näkyviin metsäinen harjanne, se on Siiranmäki. Sen rinteillä Suomi taisteli olemassaolostaan kesän 1944 torjuntataisteluissa.
Näin itsenäisyyspäivän aattona muistuvat mieleen tapahtumat kauan sitten. Aikana, jolloin Suomen itsenäisyyttä puolustettiin.

Jättiputket rehottavat, niiden joukossa pilkottaa vielä suomalaisten tekemää panssarivaunuestettä. Pysähdymme mäen päälle Siiranmäen taistelun muistomerkille. Maisema on muuttunut, kun sitä vertaa sodanaikaisiin SA-kuviin. Näkymät vihollisen hyökkäyssuuntaan ovat metsittyneet ja puolustusasemien jäänteet pusikoituneet.
Kävelen muistomerkin taakse, mäen korkeimmalle kohdalle. Tässä, Seppälän talon kohdalla, murtuivat suomalaisten asemat ja vihollisen panssarit pääsivät Siiranmäen laelle.
Sieluni korvin voin kuulla tykkien jyskeen ja raskaiden Kliment Vorošilov -panssarien jyrinän niiden vyöryessä panssariesteeseen ammutusta aukosta Siiranmäelle. Ehkäpä tässä, juuri tässä, oli se Klim, joka leimahti liekkeihin punkaharjulaisen nuorukaisen, Eero Seppäsen ampuman ontelokranaatin suihkun tunkeutuessa tulisena sen sisuksiin.
Kesäkuussa 1944 tilanne Siiranmäellä oli muodostunut uhkaavaksi. Suomalaisten panssarintorjuntakalusto oli vähäistä ja tehotonta eikä koivuhalko enää pysäyttänyt uusia vihollisen vaunuja.
Vihollinen hyökkää panssarien tukemana. Everstiluutnantti Ehrnroothin taidokkaalla johdolla suomalaiset puolustautuvat kuitenkin sisukkaasti, joskin epätoivoisesti, sillä panssareille ei mahdeta mitään.
Mutta sitten tilanne muuttuu! Sotamies Seppänen Punkaharjulta karauttaa Siiranmäkeen sanamukaisesti hevosella. Rattailla kolisee uusi salainen Saksasta saatu panssarintorjunta-ase, panssarikauhu, jonka käyttämiseen Seppänen on saanut pikakoulutuksen keväällä 1944.
– Teillä ei ole muuta tehtävää kauhunne kanssa kuin aloittaa niin sanottu vapaa metsästys. Tuhoatte ryssän tankkeja niin paljon kuin kykenette. Mitä enemmän, sen parempi, Ehrnrooth ilmoitti.
– Tämä selvä, Seppänen vastasi.
19-vuotias Eero Seppänen ryhtyy toteuttamaan komppanianpäällikkönsä käskyä. Seppänen kylvää kauhullaan tuhoa ja pelkoa vihollisen keskuudessa.
Yhden vuorokauden aikana hän tuhoaa kuusi vihollispanssaria ja myöhemmin vielä yhden. Tällä on ratkaiseva merkitys taistelun kulkuun.
Venäläisten panssarivaunujen liikehdintä muuttuu varovaisemmaksi ja ne ryhtyvät karttamaan etulinjaan ajoa. Venäläisten läpimurto saadaan rajattua ja eteneminen pysäytettyä osaltaan myös Seppäsen ansiosta.

Toiminnastaan Siiranmäellä sotamies Seppäselle myönnettiin 4.7.1944 toisen luokan Mannerheim-risti. Se oli Seppäselle täydellinen, mutta sitäkin mieluisampi yllätys. Hän sai siitä tiedon ollessaan Varkaudessa sotasairaalassa, minne hän oli joutunut haavoituttuaan Äyräpäässä.
Risti luovutettiin hänelle vasta JR 49:n kotiuttamisjuhlassa Simpeleellä. Vapaudenristin Mannerheim-risti on korkein ja arvostetuin sotilaallinen kunniamerkki Suomessa. Sen sai vain 191 sotilasta.

Seppänen oli yksi niistä kahdeksasta Mannerheim-ristin ritarista, jotka kantoivat ylipäällikkönsä Suomen marsalkka Mannerheimin arkkua Hietaniemen sankarihautausmaalla 4.2.1951.
– Miut valittu kantamaan. Sehän on vallan ihmeellinen kunnia … ja uus hattu miun pittää kuitennii suaha. Entinen on sellanen, että hyvä ku sillä kehtovvaa huussiin männä, huudahti Seppänen saatuaan tietää, että eversti Ehrnrooth oli valinnut hänet yhdeksi arkun kantajaksi.

Eero Seppänen, Mannerheim-ristin ritari 138, kuoli vuonna 2004 ja hänet on haudattu Punkaharjulle. Jos Mannerheim on suurin suomalainen, niin Siiranmäen kauhu, Eero Seppänen on vahva ehdokas suurimmaksi punkaharjulaiseksi, jos sellainen joskus valitaan.
Siiranmäen taistelu käytiin 13. – 16.6.1944 Kivennavalla Karjalankannaksella. Siiranmäen puolustuksesta vastasi everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johtama vahvennettu JR 7 eli Tyrjän rykmentti. Eero Seppänen kuului JR 49:ään, joka oli osillaan alistettu JR 7:lle.
Puna-armeijan hyökkäykset alkoivat 13.6.1944 tykistön, maataistelukoneiden ja panssarivaunujen tukemina. Hyökkäyksiä edelsi aina ankara tulivalmistelu.
Venäläiset pääsivät paikoin suomalaisten asemiin, mutta nopeilla tykistön ja heittimistön tukemilla vastaiskuilla vihollisen sivustoihin saatiin sisäänmurrot lyötyä takaisin. Taistelut aaltoilivat kiivaina, niissä tuhottiin kaikkiaan 21 vihollisen panssarivaunua. Suomalaisten tappiot haavoittuneina, kadonneina ja kaatuneina olivat noin 1 000 miestä. Venäläiset menettivät pelkästään kaatuneina noin 5 000 sotilasta.

Vaikka vihollisen eteneminen pysäytettiin, niin Taisteluosasto Ehrnrooth joutui kuitenkin vetäytymään Siiranmäestä, kuitenkaan ei vihollisen painostuksesta, vaan ylemmän johdon käskystä Äyräpään-Vuosalmen tasalle, koska rintama ei pitänyt Länsi-Kannaksella.
Kannaksen puolustuksen kannalta Siiranmäen voitto oli tärkeä, koska sen ansiosta estettiin vihollisen pääsy Länsi-Kannaksella vetäytyvien suomalaisjoukkojen selustaan sekä saavutettiin se kriittinen aikalisä, mikä tarvittiin joukkojen ryhmittämiseen VKT-linjalle ja Itä-Karjalasta siirrettyjen reservien keskittämiseen Kannaksen painopistealueille.

 

Lähde ja lainaukset: Porvali, Seppo: Panssarikauhu – Mannerheim-ristin ritari Eero Seppäsen tarina. Revontuli (2004).

 

Lue myös Puruvesi-lehden pääkirjoitus 5.12:
https://www.puruvesi.net/2018/12/05/paakirjoitus-siksi-etta-kaikki-muistaisivat/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Puruveden seudulla järjestetään joulun alla kymmeniä Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia - aiotko osallistua?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...