Tien päältä vastapainoa työlle – kalajärveläiset Satu ja Simo Pulkkinen innostuivat juoksuun

Punkaharjulaiset Satu, 50, ja Simo, 53, Pulkkinen palasivat kolmisen viikkoa sitten juoksukilpailuista Nizzasta Ranskasta.
Kyseessä oli pariskunnan ensimmäinen kilpailu ulkomailla, mutta ei viimeinen, sillä ensi huhtikuussa on tarkoitus kilpailla Itävallan Wienissä, jos kotitilalle saadaan lomittaja. Reissu on samalla lomamatka.
– Nizzan-juoksusta tuli mukava kipinä juosta ulkomaillakin, sanoo Satu Pulkkinen, joka juoksi siellä puolimaratonin.
Simo Pulkkinen juoksi kymmenennen maratoninsa. Muistona reissusta on musta maratonvarvas.
Juoksijoita oli 10 000, suomalaisia oli mukana Pulkkisten juoksuporukassa kaksitoista.

Kalajärveläinen viljelijäpariskunta aloitti juoksemisen kymmenen vuotta sitten.
Sadun polvi oli alkanut kipuilla. Hän kokeili sauvakävelyä, mutta totesi parissa viikossa, ettei se ole oma juttu. Juokseminen alkoi pienistä matkoista.
– Kun saavutti aina seuraavan tavoitteen, tuli hieno tunne, että minä pystyn tähän.
Simo aloitti juoksuharrastuksen selkävaivojen takia.

Juoksulenkkien positiiviset vaikutukset alkoivat purra ja harrastus on jatkunut aktiivisena. Kumpikin juoksee 3-5 kertaa viikossa, Satu yhteensä noin 40 kilometriä ja Simo noin 50 kilometriä.
– Siihen on tullut positiivinen riippuvuus. Jos ei muutamaan päivään pääse lenkille, ärtyy. Juostessa ajatukset tuulettuvat ja mieli virkistyy, sanoo Satu.
Pulkkiset ovat sitä mieltä, että juokseminen on heille sekä nautinto että vastapainoa työlle. Hyvä kunto antaa paremmat mahdollisuudet jaksaa maatilan töissä myös tulevaisuudessa. Tilalla on 36 lypsylehmää.
– Navettatöissä on kyykkyyn ylös -liikettä kymmeniä kertoja päivässä. Nivelet ja lihakset tarvitsevat kuitenkin monipuolista liikettä. Navettatyöt eivät yksin riitä, sillä työliikkeet ovat liian yksipuolisia. Lisäksi tarvitaan myös aerobista liikuntaa, he sanovat.

Vaikka Nizzan-maraton haastoikin Simoa vatsaoirein, mies pääsi maaliin ja hyvään aikaan kolme ja puoli tuntia.
– Jokainen juoksee omia aikojaan vastaan ja yrittää aina parempaa suoritusta, Simo sanoo.
Sadun mielestä tärkeintä juoksemisessa on siitä tuleva hyvä olo. Tähän Simo virnistää, että maraton on siitä erilainen, että olo on helpottunut, kun pääsee maaliin.
Pariskunta on osallistunut pari kertaa Vaarojen maraton -polkujuoksukilpailuun Kolilla. Reitti on tuplasti tasamaajuoksua kovempi rasitus juurakkoisine ja kivikkoisine polkuineen ja isoine korkeuseroineen.
Elokuussa he kisasivat Tampereella ja syyskuussa Joutsenossa. Lokakuussa oli vuorossa Punkaharjun halkijuoksu.

Pariskunta sanoo, että viimeistään nelikymppisenä on ruvettava tekemään jotain itsensä pitämiseksi kunnossa. Aikaa itselle tärkeään asiaan pystyy kyllä järjestämään.
– Ihminen kerkeää siihen, mitä haluaa. Pitää vain ottaa aikaa itselleen, kukaan muu ei sitä anna. Illalla tulee aikaisin pimeä, mutta meillä on työssä se etu, että lenkille pääsee päivällä.
Välillä pitää toki huilatakin, sillä jos ei lepää, ei jaksa.
– On tärkeää kuunnella itseään, mutta sen kun muistaisi aina itsekin. Erityisesti lepo on tärkeää. Jos ei lepää silloin, kun on väsynyt, väsymys siirtyy eteenpäin. Siinä se onkin, miten tasapainottaa työ, juoksu ja lepo, miettii Simo Pulkkinen.
Vaimo Satu kertoo tekevänsä melkein joka aamu navetan jälkeen vatsalihasliikkeitä jumppamatolla. Keskivartalon hallinta on juostessa tärkeää.
Tämän syksyn uutuus on kuntosaliharjoittelu. Salilta haetaan muun muassa juoksuvoimaa.
Myös lihashuolto pitää muistaa, hieronta ja venyttely.

Moni on kysynyt, miksi Simo haluaa rääkätä itseään maratoneilla, mutta mies itse sanoo, että kaikki se on vapaaehtoista.
– Maratoninkin voi keskeyttää, mutta tosiasiassa harva tekee niin. Kaikki lähtee itsestä, omasta halusta ja siitä, että saa jostain kipinän aloittaa.
Juokseminen on yksinäinen harrastus, mutta toisaalta lenkille voi lähteä silloin, kun tahtoo.
Kotipihasta lähtevät juoksureitit pitkin pieniä sorateitä ovat vuosien saatossa tulleet tutuiksi, mutta Satu sanoo, ettei niihin kyllästy.
– Aina on jotain kaunista katseltavaa ja vuodenajat vaihtuvat. Välillä ei tule ketään muita liikkujia vastaan, hän sanoo.
– Hyvät, vaihtelevat reitit, lähtipä mihin suuntaan tahansa, jatkaa Simo.

He tietävät jo lähtiessään, kuinka pitkä matka on tavoitteena, sillä se ratkaisee kenkävalinnan sekä sen, tarvitseeko matkaevästä.
Sunnuntaina he tekevät yleensä pitemmän lenkin, Satu 20 kilometrin ja Simo noin 25 kilometrin lenkin.
– Saa samalla huilata, kun käy pitemmän lenkin juoksemassa, naurahtaa Simo.
Tyypillistä on, että lenkit suuntautuvat eri suuntiin. Yhdessä he eivät juokse, sillä vauhtieroa on sen verran. Juokseminen on osaltaan myös omaa aikaa.

Katso tästä Puruveden tilausvaihtoehdot:
https://www.puruvesi.net/tilaa/

Kommentteja aiheesta “Tien päältä vastapainoa työlle – kalajärveläiset Satu ja Simo Pulkkinen innostuivat juoksuun

  • 27.11.2018 at 10:11
    Permalink

    Onpa mukava, esimerkillinen, rohkaiseva juttu maanviljelijäpariskunnasta. Onnea ja siunausta toimintaanne!

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Puruveden seudulla järjestetään joulun alla kymmeniä Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia - aiotko osallistua?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...