0

27 vuotta puikoissa – kokenut monitoimikoneen kuljettaja Veijo Repo on nähnyt metsäalan muutokset

Moton moottorin ääni kuuluu tuoreen aukon puolesta välistä Hummovaaran Uitontiellä. Puu toisensa jälkeen katkeaa ja karsiutuu, nopeasti ja tehokkaasti.
Monitoimikoneen eli moton puikoissa on kokenut kuljettaja, nuoresta lähtien metsässä työskennellyt kesälahtelainen Veijo Repo, 60.
– Aloitin työt ajokoneella vuonna 1978. Tein vielä siinä samalla metsurintöitä moottorisahalla. Motokuskiksi siirryin 1991, Kesälahden Konesavotta Oy:lle työskentelevä Repo kertoo.

Vuosikymmenten varrella hän on nähnyt metsäalan muutokset ja murroksen paikat.
Suurin yksittäinen ero työuran alkuvuosiin on korjattavan puun koko. Siinä, missä vielä 1990-luvun alussa korjattiin enemmän tukkipuuta, nyt kolmasosa työstä on nuoren metsän harvennusta.
– Paljon on raivaamatonta ensiharvennusta. Se on konetyönä vaikeaa, eikä jäljestä tule niin siistiä.

Monet metsänomistajat asuvat nykyään kaupungeissa. Oma aika tai kiinnostus ei välttämättä riitä kulkemaan raivaussahan kanssa omassa metsässä.
– Vaikka se olisi ehdottoman tärkeää. Perinteistä metsuria kaivattaisiin monissa paikoin kipeästi, juuri metsänhoidollisiin tehtäviin, Repo mietiskelee.
Puun kysyntä on jo pidempään ollut tasaisen vahvaa ja näyttää jatkuvan samanlaisena. Kesälahden Konesavotta Oy:llä ajetaan puun korjuussa kahta vuoroa.
– Minulla on kaverina oppisopimuksella motokuskiksi opiskeleva Joona Malinen. Hän käy parasta aikaa autokoulua, joten sovimme vuoroja hänen aikataulujensa mukaan.
Viime viikolla Repo oli iltavuorossa, tällä viikolla aamussa. Valoisan aika on parasta työaikaa, sillä vaikka metsäkoneissa on tehokkaat valot, ne eivät voita luonnonvaloa.

Parasta Veijo Revon työssä on oma vapaus ja rauha. Työaikaa ja vuoroja voi vaihdella kaverin kanssa.
– Huonompaa puolta on yksitoikkoisuus. Yksinäistä työtähän tämä on, vuorojen aikaan ei työkavereita juuri näe.
Yksi suuri muutos työuran varrella on nykyiset kurssit ja kortit. Repo naurahtaa, että nykyisin saa pelata melkoisen korttipelin, jotta voi käydä töissä.
On työturvallisuuskorttia, harvennuskorttia, luonnonhoitokorttia.
– Tulityökortti ja ensiapukortti siihen päälle. Tarpeellisia taitoja toki suurin osa, mutta eihän maalaisjärkeä saa korteilla, hän toteaa.

Motokuskeille on tällä hetkellä kysyntää enemmän kuin on tekijöitä. Ala kiinnostaa onneksi edelleen etenkin maaseudun nuoria.
Savonlinnan ammattiopisto SAMIedu kouluttaa metsäkoneenkuljettajia, lisäksi osa yrityksistä kouluttaa kuljettajia oppisopimuksilla.

Nuorena miehenä Veijo Repoa kiinnostivat koneet. Mopoja rassattiin, eikä koulunkäynti paperihommineen kiinnostanut.
– Isälläni oli hevonen, sillä ajettiin puuta ja tehtiin metsätöitä. Sieltä asti se juontaa itsellä, lähtö metsäalalle.
Mopoista siirryttiin autoihin. Ja kun nuori mies sai ajokortin, alkoi ”tyttöjen metsästys”.
Löytyi tuleva vaimo, jälkikasvua siunautui kahden tyttären verran. Nyt lapsenlapsiakin on jo kolme.
–Ikävä kyllä puuala ei taida vetää ketään heistä puoleensa. He asuvat kaupungin liepeillä.

Liikunta kuuluu Revon vapaa-ajan harrastuksiin. Tänä kesänä pyöräiltyjä kilometrejä kertyi 500. Normikesän saldo on 1 000 kilometriä.
– Helle oli kesällä tukala. Pyöräilemään ei voinut lähteä ja moton kopissakin oli hikistä olla. Motokin kävi päivällä turhan kuumana. Töitä kärsi tehdä vasta yöllä, hän muistelee.

1.11. Puruvedessä metsäsivut – mielenkiintoista metsäasiaa niin puukaupan vuodesta, Etelä-Savon yhteismetsästä kuin monitoimikoneen kuljettajakoulutuksesta. Kannattaa lukea!

Tämän linkin takaa löytyvät Puruveden tilausvaihtoehdot:
https://www.puruvesi.net/tilaa/

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...