0

Pienituloisen eläkeläisen aktiivimalli – punkaharjulainen Eila Tynkkynen ahkeroi ”lisäeläkettä” luonnosta ja leivonnasta

Kesän mustikkasato oli vaihteleva. Alkukausi näytti heikolta, mutta myöhemmin saatujen sateiden jälkeen tilanne parani ja kokonaisuus muodostui kohtalaiseksi.
Punkaharjulainen eläkeläisrouva Eila Tynkkynen keräsi kesän aikana kaksitoista ja puoli ämpärillistä mustikkaa.
– Olen mustikkahullu. Nuorempana keräsin joskus kahdeksan ämpäriä yhtenä päivänä, hän sanoo.
Nyt ajankohtaisia ovat puolukat ja sienet, joita hän kerää omaan käyttöön ja myyntiin.
Metsien sadonkorjuu ei ole Eila Tynkkysen ainoa harrastus. Kesän ajan hän on myynyt leivonnaisiaan kahdesti viikossa punkaharjulaisen marketin pihalla.
– Tarvitsin lisätuloja, Tynkkynen sanoo suoraan. Puolenkymmentä vuotta eläkkeellä olleen rouvan eläketulo jää reilusti alle tuhannen euron, minkä johdosta rahapula on krooninen.
Kotiäitinä, pätkätyöläisenä ja pienyrittäjänä työuransa tehneen eläkekertymä jäi pieneksi, kuten niin monella muullakin hoivatyötä tehneellä. Vuokran maksun ja ruokamenojen jälkeen on vaikea kaivaa kuvetta lääkkeiden ostoon, silmälasien hankintaan tai auton korjauksiin. Vaateostoksista ei ole tarvinnut haaveilla vuosikausiin.

Toimeentulo-ongelmat eivät ole tehneet Eila Tynkkysestä toimetonta, vaan hän on lähtenyt ratkaisemaan tilannetta omista lähtökohdistaan. Leivontataitoinen ja uunin omistava rouva otti käyttöön omat vahvuutensa ja aloitti leivonnaisten valmistuksen kotikeittiössään.
Kesän ajan hän on myynyt tuotteitaan kahdesti viikossa punkasalmelaisen marketin pihassa. Tarjolla on ollut kakkuja, vatruskoita, piirakoita, pullaa, munkkeja ja perunalimppuja.
– Aina on mukana jotain vaihtelevaa ja erikoista, esimerkiksi sveitsiläisiä leivoksia tai ilomantsilaisia vatruskoita, hän kertoo.
Kauppa on käynyt mukavasti, eikä leivonnaisia ole tarvinnut kantaa kotiin takaisin. Työ on ollut palkitsevaa ja tarkoituksenmukaista.

Syksyn tullen leivontatahti on harventunut yhteen päivään viikossa, että aikaa ja jaksamista jäisi myös marjastamiseen.
– Mutta jos saisin tähän kaverin, niin voisin taas aloittaa leivonnan ja myynnin kahtena päivänä viikossa, hän sanoo.
Kesän kokemus on ollut niin hyvä, että mieli tekisi jatkaa ja työllistää samassa tehtävässä joku toinenkin työhön kykenevä. Tynkkynen toivoo, että löytäisi työparikseen toisen leivontataitoisen, joka tarvitsisi lisäansioita.
– Työkaverina voisi olla vaikka toinen eläkeläinen tai työtön työnhakija, Eila Tynkkynen arvioi. Hän sanoo, että moni pienituloinen haluaisi hankkia lisätuloja, mutta pelkää menettävänsä eläkkeen tai työttömyyskorvauksen lisäansioiden vuoksi.
Tynkkynen on kesän aikana perehtynyt byrokratiaan ja tietää, että eläkeläinen tai työtön voi hankkia tietyn verran lisätuloja menettämättä etuuksiaan. Nämä asiat on tietenkin jokaisen selvitettävä omalta kohdaltaan, sillä tilanteet ovat aina yksilöllisiä.
– Minun kannattaisi jatkaa leipomista yritysmuotoisesti, ainakin jos saan tähän kumppanin kaveriksi, hän sanoo.
Yksin työskennellessään Eila Tynkkynen leipoo torstai-iltana puoleen yöhön asti ja aloittaa uudelleen aamukolmelta. Tuotanto vaatii huolellista suunnittelua sillä ajoituksen on osuttava kohdalleen. Siinä auttaa pitkä kokemus, jota on kertynyt kotiäidin työstä ja muualta työelämästä.

Pullat paistuvat samalla kun leipä nousee. Välillä voi tehdä vaikka vatruskoita, muropohjaisia piirakoita ja karjalanpiirakoita, joita valmistuu iltayöstä ja varhaisina aamun tunteina. Viimeisenä uunista ulos otetaan pullapohjainen mustikkapiirakka.
– Myyntipaikalla pyrin olemaan kahdeksan aikaan aamulla, eläkeläisleipuri kertoo.
Kotiäitinä, pätkätyöläisenä ja pienyrittäjänä työuransa tehneen eläkekertymä jäi pieneksi.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...