Kesätoimittajan kiitokset

Huomenna alkaa viimeinen päiväni Puruvesi-lehden kesätoimittajana. Aloittaessani en olisi voinut uskoa, kuinka nopeasti kesä voikaan loikata syksyyn – kuulen yliopiston jo kutsuvan.
Tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa eläessäni oman alani töissä. Olen toki ehtinyt tehdä kaikenlaista kesätyötä, aina ABC-apulaisesta siivoamiseen ja puhelinmyyntiin, mutta nyt teen samaa työtä, johon kouluttaudun. Ystävät ja sukulaiset ovatkin kyselleet paljon, mitä olen pitänyt pestistä, ja vastaus on aina ollut sama.

Lähes jokaisena työpäivänäni opin jotain uutta ja ihmeellistä, oli se sitten arkeologiaa, lainsäädäntöä tai koiranäyttelykäytäntöjä. Tapasin kasapäin mielenkiintoisia ja lämpimiä ihmisiä eri aloilta, ja pääsin kurkistamaan esimerkiksi Puruvesi Popin järjestäjäpuolelle. Mielenkiintoisista ja vaihtelevista aiheista kirjoittaessa monesta hanttihommasta tuttu tukevan tamminen sivumaku työnteossa loisti poissaolollaan. Täydet työpäivät kuluivat uskomattoman nopeasti!
Olen siis nauttinut työntäyteisestä kesästäni täysin siemauksin. Kuvitella, saan palkkaa esimerkiksi pilkkusääntöjen hinkkaamisesta ja yhdyssanojen pyörittelystä. Lehden laajan toiminta-alueen vuoksi myös autoni penkki on tullut kovin tutuksi, ja olen varsin kiitollinen vempeleen ilmastoinnista. Olen kiitollinen myös Punkaharjulle, Enonkoskelle, Kerimäelle, Kesälahdelle ja Savonrannalle.

Ajaessani ensimmäistä kertaa toimitukseen Savonlinnasta, kuvittelin kyllästyväni harjumaisemaan nopeasti. Väärässähän sitä oltiin: Punkaharjun mahtipontiset männyt ja aavat järvialueet ovat jaksaneet piristää jokaista työmatkaani. Ajaessani alkukesästä ukkosmyrskyssä Kesälahdelta Punkaharjulle, olin aivan myyty. Koko Puruveden lähiympäristö on pullollaan kaunista luontoa ja upeita rakennuksia.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin alueiden asukkaille. Avuliaat ja avoimet yrittäjät, asiakkaat, lomailijat ja asiantuntijat ovat tehneet työstä sujuvaa ja mielekästä. Taiteilijoiden tarinat töiden takana ja kyläyhteisöjen vankka yhteishenki, talkoovoimin kunnostetut rakennukset ja vapaaehtoistoiminta – tämä kaikki kertoo tarinaa todellisista ihmisistä, jotka osaavat pitää yhtä ja nähdä pintaa syvemmälle.

Lähden kohta siis takaisin Jyväskylään monta kokemusta rikkaampana. Mainion toimituksemme opastamana vien mukanani myös kassillisen uutta journalistista osaamista. Nämä kolme kuukautta ovat olleet minulle niin ammatillisessa kuin henkilökohtaisessakin mielessä todella arvokkaita.
Kiitos vielä lopuksi kaikille lukijoille, sillä teillehän tätä työtä tehdään; toivottavasti kirjoitukseni ovat olleet yhtä antoisia lukea kuin niitä on ollut kirjoittaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Mitä odotat alkaneelta syksyltä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...