Oikeus, kohtuus ja Suomen lait

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.
Vanha tuomarinohje tulee väistämättä mieleen, kun on seurannut Kerimaan alueen vesikiistaa. Lomakeskuksen asukkaat ja kiinteisönomistajat peräävät oikeuksiaan ja kohtuutta, viranomaiset toimivat lakien ja asetusten mukaan. Lopputulosta ei voi oikein enää arkijärjellä ymmärtää edes suomalainen, puhumattakaan Suomen lakeja vähemmän tuntevista ulkomaalaisista.
On olemassa valmiit vesi- ja viemäriputket ja laitos, joka voisi niissä vettä juoksuttaa. Ei vain löydy osapuolia tyydyttävää hintaa, jolla vesi saataisiin virtaamaan.Uuden vesiputkiston rakentaminen toimintakuntoisen verkoston päälle ja sekaan ei todellakaan tunnu järkevimmältä ratkaisulta, semminkin kun asukkaat ovat käytännössä joutumassa maksamaan uudelleen liittymisen vesilaitokseen, jonka asiakkaita he ovat välikäden kautta vuosia olleet. Toivottavasti järki vielä löytyy.

Miten tähän on tultu? Jos unohdetaan aivan viimeaikaisimmat käänteet, alkujuuri on varmaan siinä, että Kerimaa rakennettin alkujaan lomakyläksi, jossa mökit olivat yhdellä, vuokraustoimintaa pyörittävällä yrittäjällä. Silloin oli loogista, että vesiliittymäkin oli yhden toimijan nimissä.
Aika ja omistukset muuttuivat, ja yhtenäinen lomakylä pirstoutui omistuksellisesti pieniin yksityiskiinteistöihin. Jälkiviisaasti voi sanoa, että siinä kohdassa kun ilmiö laajeni, kunnan olisi pitänyt reagoida tilanteeseen. Korkein hallinto-oikeus on sittemmin todennut, että alue pitää määritellä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi.
Louhen Keplakon alue määriteltiin aikanaan samalla lailla toiminta-alueeksi, vaikka suuri osa asukkaista vastusti pakkoliittymistä yhteiseen verkostoon. Nyt alueen asukkaat haluaisivat verkostovettä, mutta byrokratiamylly jauhaa yhtä lailla hitaasti.
Selitä tämä sitten vielä venäjäksi.

Viikon kysymys

Kuinka usein asioit pankkikonttoreissa - vai käytätkö sähköisiä palveluja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä