Eteen ja taaksepäin

Lukioiden lakkauttamisintoa seuratessa on tullut mieleen enonkoskelaislähtöisen professori Aarne Kinnusen muistelmateos ”Päätoiminen elämä”.
Kirjassa Kinnunen muistelee opintiensä alkutaivalta Savonlinnassa. Kotiin ikävöivä oppikoululainen karkasi myöhään syksyllä kaupungista kotiin Ihamaniemelle ja kotimatka edellytti vastajäätyneen järven selän ylittämistä Hyypiänniemen ja Joukonniemen välillä. Jää oli niin ohutta, että aikuista se ei olisi edes kestänyt. Koulunkäynti ei ollut helppoa tuolloin.
1940-luvun jälkeen ajat ja opiskeluolosuhteet paranivat kunnes nyt on otettu taas askel taaksepäin. Maaseudun nuorille lukio-opinnot ovat taas kaukana kotoa eikä julkisesta liikenteestä ole paljoakaan apua.

Suomen lukiolaisten liitto menetti äskettäin sosiaalipoliittisen asiantuntijansa Kiteen kaupungille Katja Asikaisen siirryttyä opiskelijajärjestöstä kaupungin työllisyyskoordinaattoriksi.
Siirto koitui varmasti Kiteen eduksi, mutta lukiolaisten puolesta toivon, että heidän edunvalvontaansa saadaan jatkossakin tarmokkaita tekijöitä. Työtä nimittäin riittää.
Toisen asteen opiskelijoiden vanhemmat tietävät, että lukio-opiskelu käy kukkarolle, vaikka lukukausimaksuja ei peritä ja ruokakin on onneksi ilmaista.
Lukiolainen maksaa pitkän pennin opiskelumateriaaleistaan koko opiskelunsa ajan. Jotkut vanhemmat ovat laskeneet, että kirjoihin ja ja muihin materiaaleihin kuluu jopa 4 000 euroa kolmen vuoden ajalta.
Lukiolaisen kukkaroa kirpaisee myös sähköinen ylioppilaskoe, jossa toimitaan omalla tietokoneella. Ylioppilaskokeen onnistumista ei kukaan halua riskeerata ATK-laitteiden takia joten vehkeiden on pelattava ja se merkitsee usein uuden laitteen hankintaa ennen kirjoituksia. Näin ainakin meillä kävi.

Edellä mainitut kustannukset ovat kuitenkin pikkujuttuja siihen verrattuna, mitä koulun käynti vieraalla paikkakunnalla asuen maksaa.
Entistä useampi perhe kohtaa hankalan tilanteen nyt kun pienten paikkakuntien lukiot on lakkautettu. Peruskoulun ysiltä on lähdettävä maailmalle tahtoi tai ei.
Esimerkkinä Savonrannan nykyiset yhdeksäsluokkalaiset. Heistä yksi pystyy jatko-opiskelemaan kotona asuen, mutta muiden on hankittava asunto opiskelupaikkakunnalta.

Monille nuorille tämä sopii oikein hyvin, mutta vanhemmille muutos aiheuttaa huolta ja päänvaivaa kun jälkikasvu ei pääse samaan ruokapöytään muun perheen kanssa eikä nukkumaanmenoajat ole kontrolloitavissa.
Lukiolaisille ei ole koulun järjestämiä asuntoloita, kuten ammattikoululaisille. Miksi muuten ei ole? Lukioita lakkautettaessa tästä asiasta ei ole käyty edes keskustelua, vaikka muutos on opiskelijoiden kannalta todella iso.
Jos lukiokeskustelussa olisi vähääkään otettu huomioon opiskelijanäkökulma, vaikkapa asuntoloiden perustaminen niitä tarvitseville, niin kannattavuuslaskelmat olisivat saattaneet näyttää toisenlaisilta.

Merja Kuuramaa

Viikon kysymys

Mitä odotat alkaneelta syksyltä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...