Lintujen ystävä auttaa takaisin lentoon – kesälahtelaisen Kimmo Martiskainen on hoitanut lähes lukemattomasti lintuja ja nisäkkäitä

Kesälahtelaisen Kimmo Martiskaisen monet hoidokit tulivat tutuiksi kuulijoille Kiteen kirjastolla pidetyssä luontoillassa.
Eivät kuitenkaan kaikki, sillä Martiskaisen hoitamien tai hänen käsiensä kautta jatkohoitoon kulkeneiden siivekkäiden ja nisäkkäiden määrä lasketaan sadoissa. Vajaa pari tuntia riitti vain murto-osaan tarinoista, mutta sai kuulijat haltioitumaan monta kertaa.
– Olen 12-lapsisesta perheestä, jossa jokainen oli kiinnostuneita luonnosta. Kalastettiin, metsästettiin, kiikaroitiin, Martiskainen muisteli.

1950-luvulla perheen lemmikkinä oli jonkin aikaa Taisto-veljen kotiin tuoma ketunpentu.
Perheen isän alkuvastustuksesta huolimatta kettu tuli jäädäkseen, ja kulki muun muassa hihnassa pyörän vierellä kuin koira konsanaan. Ketun kohtaloksi koitui sen luontainen vietti, joka vei sen visiitille kanatarhaan.
– Sen jälkeen nisäkkäissä hoidokkeinani on ollut saukko, näätä, hilleri, sekä siili ja orava.
Linnut ovat olleet kuitenkin Martiskaiselle se rakkain eläinryhmä. 30 vuoden aikana hän on hoitanut satoja lintuyksilöitä lähes eri 90 lajista.
– Kaikkia ei saa takaisin siivilleen, eikä pelastettua edes eloon. Onnistumistarinat ovat niitä isoja iloja, hän totesi.

Maakotkia Kimmo Martiskainen on hoitanut vuosien varrella kolme. Niiden kohtalot edustavat käytännössä kaikkia tarinoiden mahdollisuuksia.
– Elmeri löytyi Lieksasta, läheltä kotipaikkaani. Sen siipisulat eivät kehittyneet normaalisti, eikä se pystynyt koskaan lentämään.
Elmeri päätyi Martiskaisen luota ensin eläintarhan johtajan Ilkka Koiviston kautta Korkeasaareen, sieltä puolalaiseen eläintarhaan. Sittemmin se sai suomalaisen kotkan puolisokseen ja pariskunta lisääntyi tarhassa menestyksekkäästi.
– Ainakin vuonna 2015 Elmeri oli vielä elossa. Nyt odotamme tarhalta vastausta Elmerin tilanteesta. Jos se elää yhä, se on nyt 23-vuotias, Kimmo Martiskainen kertoi hymyillen.
Pohjanmaalta löydetyn Oton kohtalo oli surullisempi. Otto oppi helposti syömään ihmisen tarjoamaa ruokaa ja antoi silitellä, uhosikin välillä. Sen toisen jalan kämmenessä oli kuitenkin valtavan suuri mätäpaise.
– Sitä yritettiin leikata Joensuussa, mutta leikkaus jouduttiin keskeyttämään. Otto vietiin Helsinkiin uutta leikkausta varten, muttei sekään onnistunut. Otto lopetettiin leikkauspöydällä.

Kerimäeltä löytynyt maakotka Queen, Kuningatar, oli nälkiintynyt, nuori ja suurikokoinen maakotkanaaras.
Metsästäjä ilmoitti Kimmo Martiskaiselle, että heidän seuransa hirvenroippeiden äärellä on kotka, joka ei pääse lentoon.
– Varoittelin häntä ison petolinnun vaarallisuudesta ja lupasin käydä paikalla seuraavana päivänä. Kylmähermoinen metsästäjä oli kuitenkin napannut kotkan jo samana iltana laatikkoon.
Kotka yöpyi monien lintujen ensisijoituspaikassa, Martiskaisen pannuhuoneessa. Aamulla lintumiestä vastassa oli tyrmäävä haju.
– Queen oli yksinkertaisesti syönyt itsensä niin ähkyyn, ettei se pystynyt lentämään. Yön aikaan liika eväs, hirven suolia, nahkaa sun muuta, tuli takaisin. Sitä hajua en unohda koskaan.

Martiskainen seurasi Queenin vointia ja ruokki sitä seuraavat päivät. Suuren linnun siipien kärkiväli oli kolmatta metriä.
– Rengastukseen tarvittiin apulainen, yksin se ei olisi onnistunut. Aukealla paikalla päästin Queenin vapaaksi, komeasti se lähti lentoon.
Ainakin vuoden Queen selvisi. Noin vuoden kuluttua luontokuvaaja nappasi siitä kuvan Utajärvellä. Queen tunnistettiin rengastustiedoista.

Jos pikkulintu lentää ikkunaan tai löytyy pökertyneenä, sitä voi koittaa virvoittaa vesipisaralla. Monesti pikkuinen pisara virkistää ja pian lintu jo lehahtaa lentoon.
– Pakkasella lintua ei pidä tuoda sisälle, lämpötilaero on ihan liian iso. Elimistö menee shokkiin ja lintu kuolee siihen.
Kastuneet linnut pitää pyrkiä kuivaamaan. Siihen soveltuu tavallinen hiustenkuivain. Martiskainen muistaa erityisen hyvin mehiläishaukan, joka joutui räkättirastasparven hyökkäyksen kohteeksi.
– Ne sontivat haukan päälle niin paljon, ettei se päässyt lentoon. Pesin haukan, liottelin sonnat irti, ja kuivasin sen hiustenkuivaimella.

Pahimpana syksynä Martiskaisella on ollut hoidokkeja 10 yhtä aikaa. Tällä hetkellä navetassa ei asusta yhtään lintua.
– Onneksi. Tosin tilanne elää ja voi muuttua milloin vain. Eikä sitä osaa olla auttamatta, jos vain siihen on mahdollisuus, Kesälahden suurin lintujen ystävä tiivistää.
Maakotkia Kimmo Martiskainen on hoitanut vuosien varrella kolme.

Mihin voi ottaa yhteyttä?
Mihin voi ottaa yhteyttä, jos löytää loukkaantuneen linnun?
Paikalliset lintuharrastajat, lintutieteelliset yhdistykset, eläinsuojeluyhdistykset, Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset, eläinlääkäri, 112-numero, eläintarhat ja -hoitolat, ja niitä ovat Heinolan lintutarha, Korkeasaari, Pyhtään lintuhoitola, Ähtärin eläinpuisto, Ranuan eläinpuisto ja Kiteen eläinpuisto.

Viikon kysymys

Kuinka usein asioit pankkikonttoreissa - vai käytätkö sähköisiä palveluja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä