Uraputkessa

Jopa törönmökkiläinen on herännyt talviuniltaan tänä talvena, kun on ajellut kantatie 71:tä Kerimäen ja Villalan väliä. Sen verran on hetkittäin tärisyttänyt auton ratissa.
Puhelimeenkin piti asentaa uudeksi pikavalinnaksi Tienkäyttäjän linja. Heti kotiväen numeroiden perään.
Tien päältä on kertynyt monenlaista muisteltavaa viime kuukausilta. Kerrotaanpa ensin tapaus parin viikon takaa.
Ajelin kantatietä Kerimäen suunnasta Herttualan risteykseen ja olin menossa Punkaharjun suuntaan. Hiljentelin ja vilkaisin kaupungin suuntaan. Ei autoja.
Liruttelin liikenteenjakajan vierustaa edelleen ja katsoin Punkaharjun suuntaan. Ei autoja.
Sitten yhtäkkiä muutaman metrin päästä vilahtaa keulan ohi jotain valkoista. Jalka ehti juuri jarrupolkimelle. Se oli auto, lumen värinen.
Kun pääsin valtatien yli, piti ohjata saman tien linja-autopysäkille. Sydän heitti läppää, mutta minä en.
Jäin mielenkiinnosta pysäkille hetkeksi katsomaan ja arvioimaan, miten se auto oli päässyt yllättämään. Seurasin kun uusi henkilöauto tuli Punkaharjulta päin. Selvisi että risteyksen puoleinen aurausvalli oli henkilöauton katon korkuinen. Ei siis enintään 80 senttimetriä, niin kuin liikenneviraston ohjeistus sanoo. Aika hyvä katvealue vasemmalta tuleville.
Tulihan siitä sitten soitettua palautetta ja kyllähän niitä valleja käytiin sitten leikkaamassa. Aika pitkään vaan sai seurata talven mittaan, kun aura-auton jäljiltä tien reunaan valui jopa pään kokoisia kovia lumimöykkyjä, kun aura ei saanut niitä enää lentämään vallin yli.

Onhan näitä muitakin havaintoja. Eräänä keskiviikkona kantatien reunoja aurattiin, mutta ajoneuvon kohdalla piti hieraista silmiä. Se kun oli tämmöinen pickup-lava-auto, joita kiinteistöhuollot käyttävät kevyen liikenteen väylillä.
Tienkäyttäjän linjaltakin tuli siihen epäuskoinen kommentti: ei kuulu kantatieluokkaan semmoinen tienhoitokalusto.
Seuraavana päivänä kaveri soitti:
– Arvaa mitä? Edellä meni äsken kaksi aura-autoa peräkkäin. Toinen aurasi keskiviivan aluetta ja levitti tielle suolaa. Perässä tuli toinen aura-auto joka heitti suolat penkalle.
Ja meillä molemmilla oli taas niin hauskaa.

Vähemmän on naurattanut sivuteiden kohdalla. Alempaan hoitoluokkaan kuuluvat Savonrannan ja Enonkosken tiet, jopa kylätietkin on liipattu lähes järjestään aikaisemmin ja parempaan kuntoon kuin IB-luokkaan kuuluva kantatie. Kateeksi käy.
Tässä kohtaa tienpitäjä selittää, että talvi on ollut niin hankala ja haasteellinen. Onhan se, mutta miten on mahdollista että samaan hoitoluokkaan kuuluva tie on heti Villalassa Kiteen urakka-alueen puolelle mentäessä aina niin paljon paremmassa kunnossa. Penkat pysyneet matalina koko talven eikä tiellä urista ja möhkäreistä tietoakaan.
Kyse on laatuvastuu-urakasta. Siinä on kaksi sanaa jotka olisi syytä muistaa: laatu ja vastuu. Ja hoidetaanhan hommaa meidän yhteisillä verovaroilla.

Viimeisimmän kunnon nuoskalumisateen jälkeen aura-autoja sai taas odotella pitkälle aamupäivään. Seurauksena tien pintaan ehti syntyä semmoiset kivat jääpolanteet, joista voidaan nauttia edelleen eri kokoisina tärisyttävinä jäälauttoina.
Kun rekka tulee vastaan, paikoin pitää ajaa ihan molemmat kädet ratissa ettei oma auto lähde heittelehtimään polanteen reunasta.
Tässä olisikin vielä vieno kaino pyyntö: käykää nyt hemmetissä viimein jyystämässä ne polanteet pois, että selviäisi talven yli omalla kaistalla.
Jos voisikin vetää lämpimät töppöset jalkaan ja turjottaa talven kotona tupaa lämmittämässä, niin eihän tässä olisi hätää. Mutta kun pitää silloin tällöin pakosti laittaa kello aamulla soimaan ja lähteä tien päälle.

Jari Silvennoinen

5 kommenttia aiheesta “Uraputkessa

  • 8.2.2018 at 09:00
    Permalink

    Hyvä kirjoitus Jari, eilen Joensuun matkalla koin samoja tunteita/pelkoja, aamusta liikenteessä tyhjiä puurekkoja, ensinkin lumi pöllysi niin, että pakko pysähtyä, ei nähnyt mitään. Tilanne muuttui heti Puhosta lähestyttäessä, eipä ollut raiteita eikä lumi pöllynnyt, siellä lumityöt käynnissä, vastaan tuli aura-auto. Toinen huomio, miksi urakoitsija on työntänyt lumivallin mökkitien tai muuten talvella käyttämättömien teiden eteen, 2 m korkea kova penkka, on juhannus ennen kuin siitä lumet sulaa, ei aikaisempina vuosina edellisten urakoitsijoiden toimesta tätä ole tehty, saisi käydä työntämässä ne pois.

  • 8.2.2018 at 11:45
    Permalink

    Asiaa veliseni puhhuu…ihan on männy nää auraushommat pilipaliksi.Pitäs käyttee vanhanajan tiekarhuloita ja niillä poestoo polanteet ja muut jiätiköt.
    Sittehen on nää taajaammien kavut…eihän niissä sovi ennee ku yks kulukija kerrallaan kulukemmaan,on niin kapioita.Ihan viäränlaiset vehkkeet näkkyy tienpitäjillä olevan.Pitäs taajamissakkii käyttee linkoloita , jotka viskoo lumet vähä ulomaksi.Sit nää liittymät ku jätettää auroomati ihan kokonnaan , kyllä veroeurot ja katumaksut,kiinteistöverot keleppoo mut asiat jätettää ihan alakutekiöihisä….

  • 9.2.2018 at 12:39
    Permalink

    Ja tämmöinen urakoitsija vielä palkitaan!! Jossain mättää.

  • 9.2.2018 at 17:52
    Permalink

    Ei kyllä kehuja satele täältäkään. Väliin tuntuu,että auton alusta on kolmena . kappaleena pitkin tietä. Aiempina talvina on saanut ajella kuin kesällä konsanaan. Tänä talvena jotain ihan muuta.

  • 11.2.2018 at 19:10
    Permalink

    Laitoin tuosta asiasta Itä-Savoon lukijan lyhyisiin kommentin että miten ennen oli Villalan jälkeen polanteinen tie ja nyt on Villalaan saakka melko kamala ajella, Villalan jälkeen on oikein hyvin aurattu. Eipä kommenttia julkaistu. Siinä kun sattuu tiemestaripiiri kai vaihtumaan ja omaa tiemestaripiiriä ei saa moittia.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Oliko Savonlinnan sivistyslautakunnalta oikea ratkaisu, että Punkaharjun kirjasto jää nykyiseen kirjastotaloon?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä