Onko äänellä väliä?

Tulevana sunnuntaina käydään presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Jos gallup-lukemia uskoo, niin ensimmäinen kierros on myös viimeinen. Istuva presidentti jyrää kannatuslukemillaan muut mennen tullen. Tosin riippuen siitä mitä kyselyä katsoo, on lukemissa esiintynyt kymmenenkin prosenttiyksikön heittoja. Mutta gallup on aina gallup. Ei Trumpin valintaankaan pitänyt olla minkäännäköistä mahdollisuutta. Ja silti hän on nyt presidentti.
Mutta mihin perustuu Niinistön suosio? Onko loppujen lopuksi niin että suomalaiseen elämänmenoon istuu parhaiten vakaus ja varmuus. Suomalainen jatkaa mieluiten nykyisessä tutussa ja turvallisessa, minimoiden muutoksessa aina piilevän riskin. Toisaalta taas miksi hyvästä pitäisikään luopua? Istuva presidentti on hoitanut työnsä mainiosti. Ei urheilussakaan voittavaa kokoonpanoa lähdetä vaihtamaan.

Vastaavaa on nähty ennenkin. Valtiota johti neljännesvuosisadan ajan Urho Kekkonen, joka oli kansalle tuttu ja turvallinen isähahmo. Samalla Kekkonen on myös tahra suomalaisen demokratian historiassa, kun hänen jatkonsa varmistamiseksi jopa kansan suora vaikutusmahdollisuus, vaalit, kertaalleen sivuutettiin.
Takaisin tähän päivään. En ala vertailemaan eri ehdokkaita, tai kertomaan omia näkemyksiäni, vaikka se mielenkiintoista olisikin. Sekä ehdokkaiden että äänestäjien mielipide-erot ovat demokratian voimavara.
Palataan USA:n reilun vuoden takaisiin vaaleihin. Donald Trump valittiin presidentiksi demokraattisilla vaaleilla. Kuitenkin valinta pisti laajasti pohtimaan demokratian toimivuutta. Ensinnäkin Trump sai vastaehdokastaan reilusti vähemmän ääniä, mutta osavaltiokohtaisiin valitsijamiehiin perustuvan vaalijärjestelmän ansiosta hän tuli silti valituksi.
Toisaalta tulos pisti epäilemään kansan kykyä valita itselleen pätevimmät päättäjät, kun vaalin tulos osoitti, että rationalismi on lyötävissä populismilla ja toimivalla retoriikalla. Lisäksi vaaleja varjostivat erinäiset Venäjä-kytkökset ja FBI:n tutkinnat.

Presidentinvaalit ovat edessä myös Venäjällä. Vaalin tulos on käytännöllisesti katsoen jo tiedossa. Vladimir Putin tullaan valitsemaan neljännen kerran maan presidentiksi, enemmän tai vähemmän rehellisissä vaaleissa.
Näitä ulkomaisia vaaleja on huojentavaa tarkastella suomalaisena. Meillä vaalit niitä edeltävine väittelyineen ovat rehellisiä ja avoimia. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Media ei pyri vaikuttamaan vaalien lopputulokseen, vaikka täysin neutraalia ja tasapuolista ei kirjoittelu aina olekaan.
Jos jotain voisin vaaleissa muuttaa, niin jatkuvien kyselytutkimusten teettämisen ennen vaaleja pitäisi lopettaa. Pelkään että ihmiset tuijottavat liikaa niiden prosentteja, ja antavat sen vaikuttaa omaan äänestyskäyttäytymiseensä.
Esimerkiksi siten että ääni omalle ehdokkaalle jätetään antamatta, koska gallup-luvut osoittavat, että hänellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tulla valituksi. Tai sitten päinvastoin, ääntä ei käytetä, koska lukujen mukaan ehdokas menee läpi kuitenkin. Gallup on kuitenkin aina gallup, ja vaali on vaali.
Onneksi presidentinvaalit suorana henkilövaalina on usein konkretian ja helpon lähestyttävyytensä ansioista innostanut suomalaiset runsain joukoin vaaliuurnille. Pidetään huolta, että niin käy tälläkin kertaa.

Jesse Härkönen
Kirjoittaja on urheilun parissa puuhaava 21-vuotias kerimäkeläinen.

Viikon kysymys

Mitä odotat alkaneelta syksyltä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...