0

Erämiehen repussa tilaa huumorille – koirat pitävät Seppo Pennasen virkeänä ja liikkeellä

Suomalaiset jokamiehenoikeudet ja metsästysmaiden maksuton vuokrauskäytäntö ovat arvokkaita asioita. Niin arvokkaita, että Seppo Pennasen mielestä metsästäjien pitäisi aina muistaa kunnioitus maanomistajia kohtaan.
– Maanomistajien suhteen pitää käyttäytyä aina kohteliaasti. Yksikin typerä käytös pilaa äkkiä kaikkien maineen, muistuttaa Kerimäen vuoden erämieheksi valittu Pennanen.
Metsästysseura Sakaleen kantaviin voimiin kuuluva Seppo Pennanen puhuu vuosikymmenten kokemuksen äänellä. Suhteiden vaalimisessa auttaa, kun unohtaa liiallisen kireyden ja tosikkomaisuuden.
– Repussa pitäisi aina olla eväiden lisäksi paljon tilaa huumorille.
Vuoden erämiehen valinta julkistettiin Kerimäen erätulilla Makkolassa.

Seppo Pennanen kasvoi erätouhuihin luontevasti lapsesta saakka. Eräpolut lähtivät kotitilan, Kattilamäessä sijaitsevan Toramäen pihasta.
– Jo kansakouluaikaan piti lähteä kävelemään jonkun perään, kenellä vaan oli pyssy.
Ensimmäinen aselupa isän perintöhaulikkoon tuli 15-vuotiaana ja samaan syssyyn myös metsästäjätutkinto. Oma punainen pystykorva oli tullut jo kymmenkesäisenä.
– Valinta osui luontevasti laatuvapaa-aikaan, kun ei siihen aikaan ollut muita härpäkkeitä.
Pystykorvan myötä varsinkin lintujahti oli nuorelle miehelle mieleistä ja jännää puuhaa. Joskus eteen tuli ”pomppujäniskin”.
– Usein reppuun tosin kertyi vain kokemusta, myhäilee Seppo.
Kanalintuja Pennanen ei ole raaskinut ampua vuosiin. Kanta on heikentynyt niin paljon, että metson nähdessä tekee mieli vain nautiskella havainnosta.

Vuoden erämies harrasti pitkään vain suomenpystykorvia ja ajokoiria, mutta nyt tarhassa telmii kolme jämtlanninpystykorvaa. Emä Hiidenhonga Heta on käyttövalio ja valittiin pari vuotta sitten Kerimäen vuoden eräkoiraksi.
Nyt puolitoistavuotiaat kaksi Hetan pentua ovat Sepon kasvatettavina.
– Toista pentua on jo haukutettu ja siinä ainakin on samat merkit kuin emässä. Haukkui taannoin hirveä 17 tuntia yhteen menoon.
Hetalle puolestaan ammuttiin tänäkin syksynä kolme hirveä. Heta sai ensimmäisen hirvensä jo kahdeksan kuukauden ikäisenä.
Yksi suomenajokoiraveteraani on vielä naapurissa asuvan pojan pihassa. Seppo harmittelee, että punaiset pystykorvat alkavat olla harvassa.
– Itsellä kun oli yksi erinomainen yksilö, niin sen jälkeen ei ole oikein löytynyt toista yhtä tyydyttävää koiraa.
Koirat ovat tuoneet Pennasen mukaan metsästykseen aivan oman ulottuvuuden. Koetuomarina hän on päässyt näkemään myös muiden jahtimiesten metsästyskavereita.
– Ja pitäväthän koirat eläkeläisen liikkeellä. Päivittäin on käytävä liikkumassa niiden kanssa.

Sakaleessa Pennanen on toiminut sen perustamisesta saakka, myös puheenjohtajana. Hirvikanta on vaihdellut paljon: historiikin mukaan kaatomäärä on liikkunut kahdeksankymmenluvun alusta lähtien 4-35 hirven välillä syksyä kohti.
Talkootyötä riittää, seuran rakennusten kunnossapidosta riistanhoitoon.
– Metsästysseurat alkavat monella kylällä olla viimeisiä toimivia seuroja. Meillä on hyvä ydinporukka, mutta nuorempia pitäisi löytää mukaan ja vastuunkantoon. Kun löytyisi sellaisia, jotka osallistuvat muuhunkin toimintaan eikä vain metsästykseen, toivoo erämies.
Yksi kikka Pennasella on mielessä.
– Kun saataisiin tytöt mukaan jahtiin, niin kyllä ne pojat tulisivat perässä.

Omalta osaltaan Seppo Pennanen on välittänyt eräperinnettä lapsenlapsiinsa. Pihan laidalla on pieni ilmakivääriratakin.
– Tyttärenpoika kun tulee käymään, niin kohta sanoo että ”eiköhän ukko lähetä ampumaan”.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...