Linnanjuhlien puku valmistui kerimäkeläiskäsissä

– Pinkki on hyvä väri jokaiselle, hymyilee kerimäkeläinen vaatesuunnittelija Kaisa Turtiainen.
Pinkki on myös kansanedustaja Heli Järvisen tämänvuotisten Linnan juhlien juhlapuku, joka on Turtiaisen käsialaa. Värikkyys on yksi hänen tavaramerkkinsä.
Kaisa Turtiainen asuu Kerimäellä, mutta on nelisen vuotta tehnyt vaatteita Savonlinnassa Linnankadulla olevassa ateljeessaan. Hän sai taannoin valtion puolivuotisen taiteilija-apurahan.
Artenomiksi vuonna 2010 valmistunut Turtiainen on löytänyt asemansa mittatilausvaatteiden ja oman malliston tekijänä. Talvet kuluvat vaatteiden teossa ja kauppaa tehdään kesällä.
Jonkin verran ohessa on ollut kuvaamataidon opetustöitä, mutta vaatesuunnittelu on Kaisan juttu.

Olikin melkoinen tömäys, kun Heli Järvinen puolitoista vuotta sitten kysyi Kaisalta, tekisikö tämä hänelle puvun 100-vuotiaan Suomen itsenäisyysjuhlaan presidentinlinnaan. Pyyntö tietää miljoonayleisöä vaatesuunnittelijan työlle.
– Onhan se suunnittelijalle tosi iso juttu. Ei Suomessa ole oikein muita vastaavia tilaisuuksia, mihin käyttöön tulevan puvun voisi tehdä. Kiva että voi näyttää, mitä osaa, kiittelee Turtiainen.
Kaisa Turtiainen oli tuttu Järviselle jo ammattiopiston oppilaana hänen opettaja-ajoiltaan.
– Minuun on vedonnut etenkin Kaisan väritaju. Haluan linnanpuvulla edistää paikallista osaamista, käsityötä ja kierrätystä. Satavuotiaan Suomen kunniaksi oli aika hankkia uusi puku. Tämä on oiva tilaisuus nostaa esiin suomalaista, paikallista ja nuorten osaamista, perustelee Järvinen.
Heli Järvisen tiedossa ei ole, että kerimäkeläinen tekijä olisi aiemmin päässyt tekemään asua linnanjuhliin.

Suunnittelija on kiitollinen siitä, että sai puvun suhteen vapaat kädet. Asetelmaa kuvastaa, että Järvinen sai tietää puvun lopullisen värinkin vasta muutama viikko sitten.
Turtiainen aloitti puvun tekemisen tänä syksynä.
– Halusin jotain kevyttä, metsän hengetär -tyyppistä. Ei mitään prinsessapukua, vaan kreikkalaistyyppistä väljää, hulmuavaa mutta naisellista, kuvaa Kaisa lähtökohtia.
Suunnittelija tekee yleensä puvuilleen hyvin tarkat kaavat. Tällä kertaa sellaisia ei tullut. Haussa oli satavuotiaan Suomen sielunmaisemaa, mutta ei mitään ”himmailumekkoa”.
– Oli toki luonnoksia, mutta lopulta minulla oli 13 metriä silkkikangasta, jota aloin pyörittää nuppineuloilla mallinuken päälle. Vaikuttaa paljon kun saa tehdä oman vision mukaan.

Suomalaisuutta pukuun löytyi karjalaistyyppisestä käsinkirjonnasta, jolla syntyi näyttävä koriste puvun rintamukseen. Malli on otettu perinteisistä karjalaiskuvista.
– Kirjontaa olen tehnyt paljon öisin. Yksinkertaisempiakin tapoja olisi ollut, mutta halusin tehdä tämän vaikeimman kautta.
Kirjonta korvaa myös kaulakorun tarpeen. Oma jännityksensä on, miten hyvin pikkutarkka siperrys erottuu kuvissa ja tv-ruudussa.
Jäljellä on enää vähän käsin tehtävää viimeistelyä. Sovituksia on ollut yksi: ammattilainen osasi tehdä puvun kerralla sopivaksi.

Suunnittelija myöntää puvun vastaanoton jännittävän.
– Toki sitä haluaa, että puku huomattaisiin. Pahinta olisi, jos se ei herättäisi mitään kommentteja ja huomiota.
– On hienoa, että kotimaisille tekijöille annetaan tällainen mahdollisuus. Monihan tuo pukunsa ulkomailta, toteaa Kaisa Turtiainen.
Puvun kantajaa puolestaan jännittää, miten selästä avoin luomus pysyy päällä.
Se nähdään itsenäisyyspäivän iltana.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Joulun aika lähestyy - mitä sinä odotat eniten lähestyvältä joululta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä