Järkäleen juurella – juttu ja kuvagalleria Julunkiven luonnonsuojelualueelta

Kun auton renkaat kääntyvät Piojärven kulmilta, Kiviapajantieltä, pienemmälle Heinälammentielle, alkaa hiljalleen maisema muuttua aste asteelta erämäisemmäksi. Paikallisoppaana matkassa oleva, Särkilahdella asuva Heikki Kutvonen kertoo, että aletaan olla niin sanotuilla ”Valtion saloilla”. Suomen valtio omistaa alueelta kohtuullisen merkittävän määrän maata ja osin se on suojeltua, luonnontilassa pidettävää metsää. Tienviittoja, postinumeroita, tai ihmisasumuksia ei näköpiiriin juuri satu.

Sulkavan ja Punkaharjun rajan lähestyessä eteen tulee isohko risteys, paikallisten kesken ”neljän tien risteys”. Päämäärän saavuttaaksemme on käännyttävä risteyksestä oikeaan ja jatkettava vielä hetki verrattain hyväkuntoista pikkutietä eteenpäin. Parin minuutin ajon jälkeen Kutvonen kehottaa jättämään auton parkkiin ja matkaa jatketaan jalkapatikassa. Parkkipaikan luota on kuljettava vielä hetki, jotta päästään kohteen, Suomen suurimpiin siirtolohkareisiin kuuluvan Julunkiven luo.

 

Polulla tietä viitoittavat sinisellä maalilla polun varteen tehdyt merkinnät. Tällä kertaa niille, tai Luontoon.fi -sivuston koordinaateille ja reittiohjeille ei kuitenkaan ole tarvetta. Kutvonen käynyt paikalla jo lapsesta saakka. Tuolloin aluetta ei vielä edes virallisesti suojeltu. Luontoon.fi -sivuston mukaan Julunkiven luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1993. Kokoa Suolahdella, Kalaveden rannalla sijaitsevalla luonnonsuojelualueella on kaikkiaan noin 65 hehtaaria. Alueen hoidosta vastaa Metsähallitus. Sitä kuitenkin pidetään luonnontilassa, joten esimerkiksi maisemointi tai hoitohakkuita ei paikalla tehdä.

Polku kiemurtelee karuhkon, paikoin kallioisenkin erämaamaiseman läpi, mutta on kuitenkin helpohko kulkea.  Alue on ehtinyt olla luonnontilaisena jo hyvän aikaa, joten esimerkiksi taannoisen Asta-myrskynkin aikaansaannokset ovat paikalla vielä nähtävissä. Reitillä kulkemiseen metsään kaatuneet rangat eivät kuitenkaan mainittavasti vaikuta. Ihmisen tuottama äänimaisema, kuten liikenteen jyly, loistavat poissaolollaan. Kävijöitä alueella on kuitenkin on selvästi riittänyt. – Ei polut tällaisessa kunnossa käyttämättä pysy, Kutvonen tuumaa.

 

Noin kilometrin mittainen matka metsäpolulla taittuu  vajaaseen varttituntiin. Julunkivi tulee havupuiden takaa näkökenttään ja muistuttaa olemassaolollaan luonnon valtavasta voimasta. Massiivisen siirtolohkareen edessä makaa mittava röykkiö suurehkoja kiviä, jotka ovat Julunkiven edellä kulkeutuneet eteenpäin. Röykkiö jää kuitenkin varsinaisen nähtävyyden varjoon. Julunkivellä on korkeutta 12,5 metriä ja ympärysmitan on ilmoitettu olevan lähes 60 metriä.

Aikojen saatossa kiven alaosasta on toiselta puolelta haljennut irti koko kiven levyinen lohkare. Sen ansiosta siirtolohkareen juureen pääsee nuotion äärelle ja säältä suojaan vaikka useammankin hengen porukalla. Se on yksi paikan erikoisuuksista. On harvinaista, että tämänkaltainen tulentekopaikkaa on käytettävissä.

 

Metsähallituksen toimesta Julunkiven lähelle on rakennettu vessa ja katos polttopuille. Retkeilijöille alueella riittäisi myös muita mahdollisuuksia. Julunkiven kulmilta löytyy pari laavua ja reittejä pitkin pääsisi Sulkavan suuntaankin. Lisäksi lähellä olevat vesistöt ovat oma lukunsa. Nuotiopaikallekin näkyvältä Kalavedeltä pääsee vesiteitsekin Punkaharjun ja Sulkavan suuntiin. – Täällä on tullut käytyä myös melomassa. Esimerkiksi lähellä Kiviapajantietä sijaitsevalta Likastenjärveltä pääsee hyvin tänne, Kutvonen kertoo.

Lisää tietoa Julunkivestä Luontoon.fi -sivustolla: http://www.luontoon.fi/julunkivi

Ohessa kuvagalleria Julunkiven luonnonsuojelualueelta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Mikä on syksyssä parasta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...