0

Juhlavuoden antia

Itsenäisyytemme juhlavuotta ovat rikastuttaneet erilaisten juhlien ja tapahtumien runsas anti. Tapahtumia on ollut niin paljon, että kohteiden valinta on tuottanut suorastaan vaikeuksia.
Huhtikuussa Savonlinnasalissa nähtiin musiikkinäytelmä Yhteinen koti. Rakuunasoittokunnan, Mikkelin musiikkiluokkien, näyttelijöiden ja asiantuntijoiden rakentama esitys kuljetti mukanaan neljän sukupolven tarinaa itsenäisessä Suomessa tuoden nähtäväksi vuosikymmenille tunnusomaisia piirteitä.
Esitys oli lämmin ja herkkä kuvaus ajasta, jossa Suomi rakennettiin sodan raunioille. Se toi hyvin esille sukupolvelta toiselle siirtyvän henkisen perinnön. Musiikkinäytelmä oli vaikuttava, hienosti rakennettu ja moni meistä katsojista totesi, ettei koskaan ei ole nähty niin herkkää esitystä ja epäiltiin, että tuskin tullaan näkemäänkään.

Tässä ajassa, jossa riettaudella ratsastetaan, oli todella mieliin painuva lahja saada esitys Savonlinnaan. Elli Aaltonen totesi esittelylehtisessä, että musiikkinäytelmä on lahja Suomelle, veteraaneille ja meille kaikille. Saamastaan lahjasta katsojat olivat todella kiitollisia.
Myös Mikkisteatteri kuljetti katsojiaan evakkokansan vaiheissa. Esitys oli kuin kuvauksia mieheni suvun vaiheilta. Esitystä seuratessa tuli mieleeni monia kuulemiani tarinoita niiltä ajoilta, tässä niistä muutamia.
Kaksi poikaa kulkee jännittyneenä äidin kanssa kohti sotavankien leiriä, joka oli lähellä kotia. Äidin kainalossa on tupakkaa, jota kotona kasvatettiin, ja kädessä leipää. Oli kerrottu, että vangit tekevät tuohesta ja pellin paloista erilaisia käsitöitä lisäruuan toivossa.
Toiselle pojista oli luvattu rannerengas ja toiselle tuohisormus. Vangit valmistivat pyydetyt esineet välillä kokoa sovitellen poikien seuratessa jännittyneenä työn edistymistä. Kotiin palattiin tyytyväisin mielin.

Leirin vankeja annettiin myös tiloille peltotöihin, jolloin he saivat talosta ruuan. Toinen heitä oli inkeriläinen Pekko Mirnof, toisen nimi on unohtunut. Erityisesti Mirnof on jäänyt kertojan mieleen, sillä hän oli lapsirakas ja järjesti pellonpientareilla pyöriville pojannassikoille aina jotain hauskaa.
Kerran hän kiipesi näkötorniin, joka oli rakennettu pellon vieressä olevalle kukkulalle. Sieltä hän heitti takkinsa leijailemaan tuulen kuljetettavaksi poikien seuratessa ihmeissään lentävää takkia.
Vangit tekivät myös armeijalle luovutettavia halkoja. Halkomotin tekijät eivät olleet käyttäneet metrimittaa vaan sahanneet puut epämääräisen pituisiksi. Luovutushetkellä tuli huomautus puiden epätasaisesta pituudesta, mutta sille asialle kotona olevat naiset eivät mitään voineet.
Juhlavuoden tapahtumien anti on saanut erikoisesti karjalaisen väestön muistelemaan menneitä tapahtumia. Jörn Donnerin sarja Mannerheimistä oli myös mielenkiintoista seurattavaa. Silloin tällöin saa lukea, että sodan muistelut voisi jo unohtaa. Meidän pitää kuitenkin tuntea historiamme tajutaksemme, mikä lahja on elää vapaassa ja itsenäisessä maassa ja kuinka kallein lunnain se on saavutettu.

Enni Holi
Kirjoittaja on kirjoittelua harrastava punkaharjulainen.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...