0

Kieli on avain uute en kulttuuriin – liki viisikymmentä vuotta Australiassa asunut Terttu Pohto tietää kotoutumisen ongelmat

Muutat ummikkona outoon maahan tuhansien kilometrien päähän. Asunnosta ja työpaikasta ei ole varmuutta. Paikallisten ihmissuhteiden luominen on aloitettava tyhjästä eikä suhtautuminen välttämättä ole myönteistä.
Tällainen tilanne on tänä päivänä tuttu monelle Suomeen eri syistä tulevalle ulkomaalaiselle.
Samassa asemassa oli suomalainen Terttu Pohto perheineen liki viisikymmentä vuotta sitten. Nelilapsinen pariskunta muutti työn perässä Australiaan vuonna 1969.
Siitä asti Pohto on asunut kenguruiden maassa. Ensimmäisen kerran hän palasi vierailulle Suomeen 21 vuoden kuluttua, vuonna 1990. Nyt menossa on kahdestoista Suomen vierailu, joka on ulottunut myös Kerimäellä asuvan Airi Stenvallin luokse.
Pohto ja Stenvall tutustuivat jo ensimmäisen visiitin aikana. Tuolloin Stenvall toimi Sulkavalla kodinhoitajana.
Ystävyys on kantanut niin, että naiset ovat tavanneet lähes jokaisella käynnillä. Viimeiset seitsemän vuotta Stenvall on asunut Kerimäellä, joka on tullut näin Pohdollekin tutuksi. Tällä käynnillä listalla on ainakin Lustossa vierailu.

Satakunnassa vuonna 1934 syntynyt Pohto ehti asua Suomessa eri puolilla maata.
Perhettäkin karttui ja vuonna 1968 he ostivat pienen mökin Putikosta. Siellä vierähti vuosi. Kuulovammainen mies oli töissä Takaharjun parantolan korjauksissa ja sai siellä kerran parrun päähänsä.
– Vasta myöhemmin Australiassa ilmeni, että tapaturman seurauksena oli ollut pieniä aivohalvauksia. Tasapaino meni ja mies joutuikin jo 54-vuotiaana sairauseläkkeelle.

Kuusikymmenluvun lopulla Suomeen oli tulossa lama. Työ oli tiukassa ja moni lähti kokeilemaan onneaan kauemmas.
– Olisin tykännyt lähteä Kanadaan, mutta sinne olisi pitänyt olla joku takaaja. Australia ilmoitteli oikein Hesarissa, että haluaa siirtolaisia sinne.
Pariskunnalla oli tuossa vaiheessa jo neljä lasta. Omasta päätöksestä lähtöpäivään meni puoli vuotta. Helsingissä käytiin haastatteluissa.
Australia etsi väkeä varsinkin tehdas- ja rakennustyöhön. Siirtolaisavustuksilla korvattiin matkakustannuksia.

Kansainvälisyys iski päälle heti maan kamaralla. Pohjoismaalaisia oli vähemmän, mutta Keski- ja Etelä-Euroopasta, kuten Kreikasta ja Jugoslaviasta riitti tulijoita.
– Siitä alkoi sopeutuminen. Työtä oli kun opit sanomaan ”jopi”. Hetken päästä kun olit mennyt tehtaan portista, olit jo hihnalla, muistaa Terttu Pohto.
Vaikeinta tulijoille oli kielitaidon puuttuminen. Vanhin poika oli jo lukenut englantia koulussa, mutta Terttu ei halunnut lapsia tulkiksi. Hän päätti opetella itse. Apua tuli saippuaoopperoiden katsomisesta lasten hoitamisen välillä.
– Päätin että opettelen yhden uuden sanan joka päivä. Ajattelin, että se tekee 365 sanaa vuodessa ja kolmessa vuodessa tuhat sanaa. Opin kyllä puhumaan jo vähän aiemmin, mutta en vieläkään mielelläni kirjoita englanniksi.

Terttu Pohto pääsi sitten töihin sairaalaan sairaala-apulaiseksi. Siinäkin ohessa kielitaito karttui. Suomi pysyi kotikielenä ja omat lapset oppivat puhumaan hyvin suomea.
Pohto on kantapään kautta oppinut, että avain uuteen kulttuuriin on kielitaito. Ilman sitä kotoutuminen vaikeutuu huomattavasti.
1970-80 -luvuilla yhteys Suomeen ja äitiin säilyi lähinnä kirjeillä. Puhelimella soittaminen oli hankalaa ja kallista. Laajasta suomalaisyhteisöstä sai vertaistukea.
Nyt Terttu ja Airi saavat melkein milloin tahansa kuva- ja ääniyhteyden toisiinsa Skypen kautta, ja halvalla.

Tertun ensimmäinen mies kuoli vuonna 1997. Nykyinen puoliso oli tullut Australiaan jo vuonna 1959. Hän asuu tätä nykyä Brisbanessa lepokodissa, jonka suomalaiset pistivät alkuun yhdistyspohjalla jo seitsemänkymmenluvulla.
Lepokoti koostuu tavallisista asunnoista ja vanhainkodin tyyppisestä osasta, jossa saa palveluja tarpeen mukaan. Terttu Pohto kehuu järjestelyä.
– Australia on hyvä maa, ihmiset ovat ystävällisiä ja tulevat usein kysymään vointia.
Suomi-vierailun aikanakin Terttu on mieheensä yhteydessä päivittäin Skype-yhteydellä.
Pohto kävi Suomessa alun pitkän tauon jälkeen keskimäärin vuoden, kahden välein. Iän myötä käynnit ovat harventuneet. Kaksikymmentä tuntia lentämistä ja tuntien odottelut sekä aikaero päälle alkavat tuntua rankalta. Viimeisimmillä vierailuilla Terttu on viipynyt Suomessa puolestatoista kolmeen kuukautta.
Synnyinmaalla on edelleen oma merkityksensä ja paikka sydämessä. Suomen luonnon vihreys on erilaista kuin maapallon toisella puolella.
– Monesti on kysytty, kumpi maa on parempi. Ei näitä voi verrata, molemmissa on hyvät puolensa.
Terttu muistuttaa, että aikanaan lähdön syynä oli turvattomuus. Suomessa ei ollut työtä eikä tuloja, joilla elättää perhe.
– Tietysti lähtöön vaikutti luonteen uteliaisuus ja mahdollisuus nähdä maailmaa. Katunut en ole koskaan, on se sen arvoista ollut. Elämän rikkautta ja kokemusta on tullut paljon.
Tertun äiti eli Sulkavalla samassa kotimökissä yli viisikymmentä vuotta, kunnes kuoli 93-vuotiaana.
– Kylällä harmiteltiin, kun ”allakka” lähti. Äiti tiesi kaikkien syntymäajat ja vaiheet.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...