”Tää oli se tulevaisuuden unelma” – enonkoskelaisen Leevi Räsäsen matka vie Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan

Saavuttuani enonkoskelaisen omakotitalon pihaan kantautuu korviin kauniita säveliä pianolla soitettuna. Tekee mieli pysähtyä hetkeksi, laittaa silmät kiinni ja vain kuunnella, uppoutua musiikkiin. Pianon takaa löytyy enonkoskelainen 19-vuotias Leevi Räsänen.
Neljävuotiaana pianon soiton aloittanut Räsänen kertoo kuulleensa, ettei vilkasta nelivuotiasta rauhoittanut mikään muu kuin pianon soittaminen.
– Muistan, että olen aina siitä tykännyt ja lähes aina halunnut tehdä. Poikkeuksena murrosikä, jolloin halusin lopettaa pianonsoiton, mutta äitini ei antanut jättää harrastusta.
– Olin silloin hirveän vihainen, mutta nyt olen äärettömän kiitollinen, että jatkoin soittamista, alkuviikosta Helsinkiin muuttanut ja pian säveltäjän opinnot Sibelius-Akatemiassa aloittava Räsänen kertoo.

Räsänen opetteli soittamaan aikanaan Elsa Forsbergin opetuksessa Suzuki-menetelmällä. Menetelmä perustuu siihen, että lapsi opetetaan soittamaan kuulemansa perusteella eli jäljittelemällä.
– Opettaja näyttää, miten soitetaan. Kappale tulee ensin korvan kautta tutuksi, ennen kuin ruvetaan katsomaan nuotteja, Räsänen selittää ja kertoo, että hän oppi itse soittamaan nuoteista vasta viidennellä luokalla.
– Soitin ensimmäiset 6–7 vuotta korvakuulolla. Se oli tärkeää asia, kun miettii missä pisteessä nyt ollaan. Minulle kehittyi hyvä sisäinen korva, jolla hahmottaa musiikkia ilman esimerkiksi pianon apua.
– Järvisalon Pertti opetti lisäksi minua musiikkiopistolla viitosluokasta lähtien. Toukokuussa kävin viimeisellä soittotunnilla. Olo oli haikea, kun opettaja taputti selkään ja sanoi ”onnea matkaan isoon maailmaan”.

Viime talvena Savonlinnan taidelukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Räsänen kertoo käyttäneensä lukion jälkeiset kuukaudet Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin valmistautumiseen.
– Panostin kaikki viisi kuukautta tosissani pääsykokeisiin ja kehitin itseäni.
Pääsykokeiden jälkeen Räsäsestä kuitenkin tuntui, että kaikki meni penkin alle.
– Kokeet on laadittu siten, ettei kukaan voi osata kaikkea. Haastattelun arvioijat olivat kivikasvoisia, eikä heistä ollut pääteltävissä, miten koe meni.
– Monet sanoivat minulle, ettei tarvitse olla ammattimuusikko tai -säveltäjä, kun menen kouluun, mutta kyllä minusta silti tuntuu, että pitää. Pääsykokeissa täytyy osata paljon. Et voi vain lukea paria kirjaa ja mennä sinne. Sinulla täytyy olla vähintään kymmenen vuoden ajalta kertynyt kokemus ja tietotaito musiikista, jotta voit pärjätä.

Räsänen kertoo, että hän on kouluun valitun säveltäjä porukan kuopus.
– Olen hirvittävän nuori muihin sävellyslinjalle valittuihin verrattuna. Toisella valituista on takanaan jo armeija ja toinen on lähemmäs 30-vuotias kokenut säveltäjä, joka on voittanut sävellyksistään jo palkintojakin. Tuntuu, että olen ihan untuvikko, mutta toisaalta olemme kaikki samalla viivalla, kun koulu alkaa.
Kaikkiaan kandi- ja maisterivaiheen sisältävälle säveltäjä-linjalle otettiin vain kolme opiskelijaa. Kaikkiaan Sibelius-Akatemiaan valittiin tänä vuonna vain vajaa 200 opiskelijaa.
– Lähden avoimin mielin, vaikka jännittääkin. Edessä on täysin uudentyyppinen koulu. En oikein tiedä mitä odottaa ja samalla odotan kaikkea mahdollista.
– Odotan hirveästi sitä, että pääsen työskentelemään muiden muusikoiden kanssa niin sanotusti reaaliaikaisesti. On mahdollisuus keskustella muiden muusikoiden kanssa ja tekemään välitsekkauksia: ”onko tää miten soitettava? Onko jotain mikä ois tälle instrumentille luonnollisempaa” ja niin edelleen.
Räsäsellä on itsellään vahva kokemus pianonsoitosta.
– Tiedän, mikä pianolla toimii ja mikä ei sekä mitä erikoisjuttuja pianolla voi tehdä. Mikä on niin sanotusti pianolle luonteenomaista.
– Mutta taas kaikki puhallinsoittimet ovat niin erilaisia keskenään, että on kiva, että on mahdollista kysyä muilta, että onko jokin edes tietylle puhallinsoittimille mahdollista. En halua säveltää tietoisesti sellaista, mitä on ihan hirveän haasteellista ja epämiellyttävää soittaa, kun sen voisi tehdä paljon kivemmallakin tavalla.

Sibelius-Akatemiaan pääseminen oli yksi nuoren säveltäjän haaveista.
– Tää oli se tulevaisuuden unelma. Nyt, tässä sitä ollaan, mitä seuraavaksi? Räsänen pohtii ja jatkaa, että haluaa keskittyä opiskeluun ja ottaa siitä kaiken mahdollisen irti.
– Haluan saada paljon kokemuksia siinä mitä teen. Haluan säveltää ja esiintyä paljon sekä tehdä yhteistyötä monien muusikoiden kanssa. Ehkä siellä tulevaisuudessa häämöttää jokin suuruuden haave, vaikka sekään ei ole suoraan sitä, mitä haluan. Haluan tehdä sitä, mitä rakastan eli säveltää. Jos mä saan tehdä sitä ammatikseni, ja saada siitä jopa rahaa, niin se on kaikki mitä voin toivoa. Sit mä oon sairaan tyytyväinen.

Nuorta säveltäjää kiehtoo erityisesti ooppera- ja teatterimusiikki.
– Oopperamusiikki on todella monen säveltäjän kultamuna. Oopperan säveltäminen on älyttömän iso homma, eikä sitä ikinä sävelletä pöytälaatikkoon. Se tilataan ja siinä vaiheessa tiedetään jo, koska sen kantaesitys on.
Räsänen kertoo, että ensimmäisen oopperan säveltäminen on monen uran ensimmäinen kohokohta.
– Olisi todella hienoa saada mahdollisuus säveltää ooppera ja työllistää, sillä itsensä vuosiksi.
Kuitenkin vielä säveltäjän uransa alkuvaiheessa Leevi Räsänen haluaa keskittyä pienten yhtyeiden kamarimusiikin säveltämiseen ja soolomusiikin säveltämiseen sekä mahdollisesti pienimuotoisten orkesterisävellysten tekemiseen.
– Haluan keskittyä säveltämään klassisille kokoonpanoille, sillä tykkään niistä. Pienestä lähdetään ja isompaan pyritään.
Räsänen kertoo, että aina, kun kuulee esitettävän ja saa itse esittää omia biisejä, on tunne todella hieno.
– Silloin muistaa, mistä biisi on syntynyt, ja mitä on ajatellut kun on sitä tehnyt. Ne ovat kaikista palkitsevimpia hetkiä.

Räsänen kertoo kaipaavansa paljon älyllistä haastetta kaikesta.
– Ajattelen hyvin paljon asioita ja kiinnitän asioihin huomiota. ja haluan ajatella ja tarkastella kriittisesti ja paneutua asioihin, ehkä sillä tavalla millä useimmat ihmiset eivät paneudu.
Räsäselle kaikissa asioissa täytyy olla suunnitelmallisuutta, vaikka hän osaa olla spontaanikin. Isoimmat asiat sekä arjen asiat ja rutiinit ovat asioita, joita Räsänen tykkää suunnitella.
– Mä oon tehnyt kolme kuukautta liukuhihna työtä ja se oli hirveää. Kuolen sellaisessa työssä henkisesti. Työn pitää olla sellaista, että saan toteuttaa itseään ja on mahdollisuus vaikuttaa. Onneksi tiedän, että, kun menen musiikin alalle töihin, jokainen päivä on erilainen ja se on tärkeää minulle.
– En osaa suhteuttaa musiikkia itteeni. Sitä mä vaan teen. Monet ihmiset sanovat, että ovat työltään sähköasentajia ja harrastavat kitaransoittoa ja lenkkeilyä. Mä oon vaan musiikki, piste. Se ei ole vain harrastus, ammatti tai mitä opiskelen. Sitä mä vaan teen. On ihanaa, että mun ei tarvitse erottaa niitä, eikä siihen ole mitään tarvettakaan. Se on elämäntapa. Sillä tavalla toteutan itseäni ja haluan toteuttaa.

Kommentteja aiheesta “”Tää oli se tulevaisuuden unelma” – enonkoskelaisen Leevi Räsäsen matka vie Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan

  • 16.8.2017 at 01:34
    Permalink

    Loistavaa, onnea sinulle! Nyt enonkoskelaisia on jo kaksi säveltäjän tiellä, sinä ja Olli Virtaperko.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Mikä on syksyssä parasta?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...