0

Kaupunki, joka sekosi

Viime viikolla mieleen muistui väistämättä Marja Pyykön elokuva ”Kekkonen tulee!”. Se kertoo 1970-luvun lappilaisesta kyläpahasesta, jossa koko kylä menee raiteiltaan, kun tulee tieto, että Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen pysähtyy kylässä matkallaan pohjoisempaan. Alkaa surkuhupaisa suhmurointi, kun kaikki haluavat tehdä vaikutuksen UKK:hon. Loppujen lopuksi ohi vilahtaa vain Kekkosen limusiini.
Putinin saapuminen Savonlinnaan alkoi saada samankaltaisia piirteitä. Pariin viikkoon ei muusta puhuttukaan. H-hetken lähestyessä sosiaalinen media alkoi tukkiutua kommenteista, jossa aikuiset jännäsivät Putinin saapumista kuin lapset pukkia jouluaattona.

Kaupunki oli todella valmistautunut vieraaseensa. Mukulakivetysten välit oli lakaistu hammasharjalla, roskikset tyhjennetty pommikoirien kanssa. Oletettavasti myös muurahaisille oli asetettu liikkumakielto presidenttien kulkuväylille.
Savonlinna onnistui epäilemättä tekemään vaikutuksen. Diktaattoriksikin kutsuttu Putin otettiin vastaan iloisesti hymyillen. Kansa kerääntyi kaduille tervehtimään ja näkemään edes vilauksen miehestä tahi autosaattueesta. Putinin hellyttäväksi kuvailtu vilkuttelu tv-kameroiden edessä sulatti suomalaisten sydämet.
Kansan reaktioita voi pitää vähintäänkin erikoisena. Tähän asti ei kylänraiteilla tahi huoltoasemien kulmapöydissä Venäjän yksinvaltaista politiikkaa ole kuullut kehuttavan. Kuitenkin viimeviikolla YYA-henki ja suomettumisen haamu leijuvat taas ilmassa.
Tästä pitää väelle antaa täydet kymmenen pistettä. Ei tämänkaltainen tilaisuus ole paikka mielenilmaisuille. Se oli meidän hetkemme maailmanpolitiikan keskipisteessä, median herkeämättömän huomion kohteena. Sen hetken käytimme hyödyksemme.

Mielensäpahoittajiahan löytyy aina. Toiset joutuivat käymään kaupassa normaalia aiemmin, jotkut muuttamaan aamulenkin reittiä ja eräät pitäytymään pois parvekkeelta. Enkä kiellä, etteikö itsellekin iskenyt hienoinen herrakapina, kun oopperaan mennessä jonotan risteyksessä valtatielle, joka on suljettu herroja varten reilusti etukäteen. Hyvähän se heidän on, toiset ovat kuitenkin ostaneet lippunsa itse.
Tietenkin ymmärrän ajatusmaailman, ja pistäähän se pohtimaan. Kuka voi olla niin arvokas, että hänen vuoksensa muiden oikeuksia rajoitetaan? Ei kieltämättä ole ihmishenki tasa-arvoinen vielä tänäkään päivänä.
Monilta kuitenkin unohtuu, että Putinin turvatoimiin liittyy samalla myös siviiliväestön turvaaminen. Meitä kiellettiin, käskettiin ja kehotettiin yhtä lailla oman turvallisuutemme tähden.
Olavinlinnaan kävellessä olo oli kuitenkin absurdi. Satapäiset turvajoukot eivät ainakaan itselleni tuoneet suunnatonta turvallisuudentunnetta, lähinnä ne saivat olon levottomaksi ja epämukavaksi. Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, turvajärjestelyiden massiivisuudesta paistoi suurvaltajohtajan voimannäyttö.
Putinin vierailu oli Savonlinnalle ainutlaatuinen tilaisuus, josta riittää puhuttavaa vuosien päähän. Silti mikään ei poista sitä faktaa, että täällä vieraili mies, joka itsevaltiaan lailla istuu merkittävän suurvallan johtajana, pilkkaa itsenäisten valtioiden suvereniteettia ja polkee sananvapautta ja ihmisoikeuksia.
No, kukin taaplatkoon tyylillään. Hyvä on kuitenkin muistaa, että ennen kun voi vaatia muilta rehellisyyttä, pitää lakata uskomasta omiin valheisiinsa.
Mutta pysyvät muistot jäivät. Tulipa käytyä Putinin kanssa oopperassa.

Jesse Härkönen
Kirjoittaja on urheilun parissa puuhaava kerimäkeläinen.

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...