Lenkkinä ketjussa

Tiistaina 20.6.2017 astuin sisään Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaan taidevalimoon. Mukanani oli Prisman muovikassi, jota kannoin sylissäni varovasti kuin pikkuvauvaa.
Ojensin kassin sisällön valimon ainoalle työntekijälle suuren hartauden vallassa. Luovuttamani aarre oli halkaisijaltaan 370 mm ja 50 mm paksuinen MDF-levyyn (MDF on lyhenne englanninkielisistä sanoista medium-density fibreboard) jyrsitty kohokuva eli reliefi kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergistä.
Tähän malliin perustuen Herttoniemen Taidevalimo valaa pronssisen reliefin, joka on tarkoitus kiinnittää Punkaharjun Runebergin kummulla sijaitsevaan kansallisrunoilijamme muistokiveen.

MDF-mallin lähtökohtana oli Walter Runebergin vuonna 1898 tekemän luonnoksen pohjalta vuonna 1979 lyötetty, halkaisijaltaan noin 70 mm oleva pronssinen muistomitali, joka kevättalvella 2016 skannattiin Mikkelin ammattikorkeakoulussa 0,02 mm tarkkuudella.
Saatu pistejoukko skaalattiin niin, että pintaa kuvaavan pistejoukon halkaisijaksi tuli haluttu 370 mm. Pistejoukon perusteella tehtiin työstöradat tarkalle CNC-työstökoneelle, jonka avulla jyrsittiin reliefin malli MDF-levyyn.

Tarina sai alkunsa 137 vuotta sitten vuonna 1880, jolloin Savonlinnan yläalkeiskoulun oppilaat kokoontuivat Punkaharjulle Runebergin kummulle. Punkaharjulainen dosentti Jyrki Paaskoski kertoo kirjassaan ’Luonnon vihreä ajatusviiva’ tapahtumista seuraavasti: ”Siellä lausuttiin Vänrikki Stoolin runoja, joiden innoittamina yläalkeiskoulun oppilaat päättivät kerätä varoja muistomerkin pystyttämiseksi Runebergin kummulle.
Innostuksen takana saattoivat olla myös ne 47 pulloa konjakkia, jotka 33 paikalla ollutta ”koulupoikaa” tyhjensivät illan aikana iloisesti hurraten.”

Monien vaiheiden ja noin 60 vuoden kuluttua alkutapahtumista, muistomerkki vihdoin paljastettiin Runebergin kummulla vuonna 1939. Rahapulasta tai jostain muusta syystä johtuen oli toteutus kuitenkin vajavainen alkuperäissuunnitelmaan verrattuna. Vuonna 1900 pidetyssä kokouksessa olivat entiset ”koulupojat” tehneet esityksen, että muistomerkkiin tulisi reliefi, jossa olisivat Runebergin kasvot.
Saman toiveen he esittivät uudelleen vuonna 1935 luovuttaessaan Punkaharjua hoitavalle Metsätieteelliselle koelaitokselle kaikki muistomerkkirahaston varat. Vuonna 1939 paljastetussa punagraniittisessa paadessa on kuitenkin vain yksi kuparilaatta, jossa on säe Vänrikki Stoolin runosta ’Heinäkuun viides päivä’. Esitetyistä toiveista ja suunnitelmista huolimatta ei reliefin liittäminen muistomerkkiin realisoitunut.

Vuoden 2016 itsenäisyyspäivänä pidettiin Runebergin kummulla pieni juhlatilaisuus, jossa Jyrki Paaskoski heitti ilmaan ajatuksen muistomerkkiprojektin loppuun saattamisesta. Paikalla ollut Punkaharjun Leijonien presidentti Erkki Jantunen otti kopin Paaskosken ajatuksesta ja esitteli asian seuraavassa Leijonien hallituksen kokouksessa.
Suuren innostuksen vallassa perustettiin työryhmä, johon muutamien leijonien ja Jyrki Paaskosken lisäksi kutsuttiin taiteelliseksi asiantuntijaksi punkaharjulainen taiteilija Eero Könönen. Rahoituksen suhteen historia on toistanut itseään, se on ollut nihkeää, kuten aiemminkin. Mutta nyt, kun reliefiä jo valetaan, uskomme vakaasti, että ennen kuin vuosi vaihtuu on viimeinen, puuttuva osa, kiinnitetty punagraniittipaateen. Tämä ei sittenkään ollut ’Mission Impossible’.

Ari Ora
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja Kokoomuksen Savonlinnan kunnallisjärjestön sekä Punkaharjun Kokoomus ry:n puheenjohtaja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viikon kysymys

Mikä on ykkösherkkusi kesällä?

  • Mansikat (38%, 34 Votes)
  • Uudet perunat (34%, 31 Votes)
  • Grillimakkara (14%, 13 Votes)
  • Jäätelö (12%, 11 Votes)
  • Jokin muu, kerro kommentissa! (1%, 1 Votes)

Äänestäjiä yhteensä: 90

Loading ... Loading ...