0

Elämänmittaiset vastatalkoot

Yksi parhaimmista lapsuusmuistoistani liittyy kesäiseen vastantekoon. Meillä oli isoäidin kanssa maalla ollessa tapana tehdä vastat saunaan. Häneltä olin taidon oppinutkin. Näistä vastatalkoista yksi kerta painui eritoten mieleen.
Tavalliseen tapaan oranssilla muovinarulla kasaan sidotut valmiit vastat lepäsivät liiterin portailla. Pappa katseli vastoja useaan otteeseen, samalla päätään pyöritellen.
Lopulta hän murahti: ”Poika, tules tänne!” Hän nappasi käsiinsä puukon ja tekemämme vastat. Istuuduimme keinuun, pappa repi narut auki ja purki tekemämme vastat alkutekijöihinsä. Hiljaa seurasin mitä tapahtuu. Hän otti yhden oksan, riipi sen puhtaaksi, ja notkeutti käsissään.
Sen jälkeen tottuneet kädet alkoivat määrätietoisesti valikoida ja latoa oksia vastaksi. Lopputulos oli selkeästi muodokkaampi kuin aiempi yritelmäni. Sen jälkeen karsittu oksa muotoutui pannaksi, joka kahvaan pujotettuna kiinnitti vastan kokoon. Hienoin näkemäni vasta oli valmis.
Tai ei ollut. Pappa nousi keinusta, käveli liiterin ovelle ja nappasi käteensä kirveen. Vasta asetettiin portaille, kirves nousi ilmaan ja iskeytyi liiterin puiseen kynnykseen. Koivunoksanpätkät lentelivät ympäriinsä. Vastan kahva oli nyt millilleen tasainen. ”Näin. Huolella tehty, ei mitään muovinaruja”. Pilke silmäkulmassaan loisti edelleen.

Silloin opin, ettei ole yksi ja sama, miten vastan tekee. Vuosien saatossa olen oppinut lisää ja muovannut tyylin omakseni. Vastan raaka-aineiden valinta kannattaa tehdä huolella. Itse valitsen nuoria rauduskoivun oksia. Riippakoivut jätän koskematta.
Hieskoivu ei vastatarpeina ole elementissään, muutaman oksan saatan joskus vastan sisälle poimia. Ne antavat saunassa koivuntuoksuun mukavaa voimakkuutta. Oksien pituuden valitkoon vastantekijä itse. Oksien tyviosasta, vastan kahvasta, riivitään lehdet ja oksanhaarat pois.
Vasta täytyy koota ajatuksella. Muuten tuloksena voi olla muodoton risulyhde, jota ei ilkeä esitellä edes mökin portailla sinkkisankossa. Jotkut kokoavat vastan puolikas kerrallaan. Itse aloitan latomalla ensin haarakkaista oksista keskelle vastan ytimen. Sen ympärille alan suorista oksista koota vastaa muotoonsa. Oksat asettelen lehtien karhea taustapuoli päällepäin. Menetelmäni ei ole vielä pettänyt.
Sitten edessä on kriittinen vaihe. Käsissä on valmis vasta, joka olisi vielä saatava pysymään kasassa. Kahvaosaan on tehtävä panta. Pitkähkö nuori koivunoksa – pajukin käy – on toivottavasti ensimmäisenä valmisteltu ja notkeutettu tähän tehtävään. Itse teen pannan kokonaisuudessaan valmiiksi, pujotan sen kahvaan ja kiristän paikoilleen. Nyt vasta on valmis.

Juhannusvastoja tehdessä oli aikaa pohtia vastan syntyä. Juhannusilta antoi vastalle inhimillisen luonteen. Jokainen vasta koostuu samankaltaisista mutta kuitenkin yksilöllisistä tarpeista. Ja samoistakin tarpeista voi tekijästä riippuen saada tuhansittain erilaisia lopputuloksia. Oksa kerrallaan vasta muovautuu ytimensä ympärille lopulliseen muotoonsa. Jokainen lopputulos on uniikki ja arvokas.
Miten hyvin vasta sitten kestää kasassa? Se riippuu työn huolellisuudesta. Ja loppujen lopuksi, oli vasta millainen tahansa, se todennäköisesti ajaa asiansa. Kas kun viime kädessä jokainen vasta on tekijänsä näköinen.

Jesse Härkönen
Kirjoittaja on urheilun parissa
puuhaava kerimäkeläinen

Viikon kysymys

Masentaako kaamos?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...